Kun minusta tulee vanha mummo,
niin puen itseni purppuraan
ja punaiseen hattuun,
joka ei sovi minulle ollenkaan,
eikä pue minua.
Ja käytän kansaneläkkeeni viinaan,
ja virkattuihin hanskoihin
js satiinisiin sandaaleihin,
ja sanon, ettei meillä ole varaa ostaa voita.
Käyn kadulle istumaan, kun minua väsyttää
ja maistelen kaikkia tarjouksia kaupassa
ja hälytän palokunnan
ja vedän kepillä pitkin aitaa
ja teen sen siksi, että olin nuorena nuhteeton.
Menen ulos sateella tossuissa
ja noukin kukkia toisten puutarhoista
ja opettelen syleksimään.
Voin käyttää rumia puseroita
ja lihoa,
sekä syödä kaksi kiloa makkaraa yhdellä kertaa,
tai ainoastaan leipää ja pikkelsiä koko viikon
ja koota lyijykyniä
ja olutlasinalusia
ja rojuja koteloihin.
Mutta nyt minun täytyy pukeutua
pitääkseni itseni lämpimänä
ja maksaa vuokra,
eikä kiroilla kaduilla
ja olla hyvänä esimerkkinä lapsille
ja tarjota ystävilleni päivällistä
ja lukea päivälehdet.
Mutta ehkä minun pitäisi ruveta harjoittelemaan jo nyt,
etteivät ihmiset, ketkä minut tuntevat,
hämmästyisi aivan mielettömästi,
kun minusta tulee vanha mummo
ja alan pukeutua purppuraan.