Jännittää..
Huomenna on Espoon opistoteatterin 30-vuotisnäytelmän ensi-ilta. Keikka, joka on meikäläiselle ensimmäinen oikein kunnollinen teatteriveto. Budjetti oli aika pieni ja harrastelijateatteristahan on kyse, mutta ehkä todella hyvä niin koska tuossa oli jo aiivan tarpeeksi pähkittävää. Homma eroaa valtavasti klubi-ja bilekeikoista, näytöksistä ja bändiseteistä mitä tähän mennessä on tullut vedettyä. Pieninkin moga on katsomoon selkeä ja korjaaminen jälkikäteen mahdotonta koska tilanne meni jo ohi, ja valoja ei voi töksäytellä (muuten kuin ehkä erikoisefektinä) vaan kaikki pitää mennä pehmeästi. Valotilanteiden ja tunnelmien tarve on valtaisa ja niiden suuntaukset ja vaikutukset jotain mitä en ole joutunut ennen oikein yhtään miettimään. Vanhan talon tekniikka, huonot puitteet ja erillisen talon teknikon puuttuminen toivat myös aikamoisia haasteita suunnitteluun. Tänään ohjaaja tajusi huomauttaa minulle että valotilanteet pitäisi olla ylhäällä jo _ennen_ kuin esim joku kävelee lavalle. Apua! enhän mä tommoseen ole tottunut vaan valot rytmittyy tiukasti äänien ja liikkeiden mukaan, ja tapani hakea voimaa ja kontrastia valoille pimeydestä pyrkii tuossakin aika kovasti esille :D Noh, tän päiväiset kenraalit meni jo aika hyvin, kaikki toimi ja about sain ennakoitua tilanteetkin kohtuu naftisti. Vähän tosin vetää mieltä matalaksi, että ne ystävät jotka kutsuin täksi päiväksi ilmaiseen esinäytökseen eivät sitten vaivautuneetkaan paikalle :( olisin kyllä kovin arvostanut.. noh, minkäs teet.
Kyseessä on siis Helena Toikan ohjaama lasten, nuorten ja nuorekkaiden aikuisten fantasianäytelmä, Päättymätön Tarina. Toteutus on aika jännä ja olen pitänyt siitä, vaikka leffalle en koskaan lämmennyt.
Lisää infoa löytyy tuolta
http://www.opistoteatteri.net/
Tervetuloa toki katsomaan jos uteliaisuus heräsi ^_^