Se karkasi manalasta. Kipusi kerroksia ylöspäin, tervehti Vergiliusta irvokkaalla kädenheilautusella vino hymy vääntyneillä kasvoillaan ja jäädytti kiirastulen. Se nirhasi hermoja poikki tylsällä raastinraudalla hitaasti yksitellen. Sen kirskuva kiljunta riipi selkäpiitä. Se hiipi selkä köyryssä ympärilläni etsien haurainta kohtaa. Se halusi hajottaa ja hallita mustaa kaoottista valtakuntaansa - yksin, sihisten visvaisessa loistossaan.
Ei kylläkään onnistunut.
Oli ihan kiva päivä.
... mutta otin toivosta kopin.