Taistelin tänään hevoseni kanssa siitä, että kuuluuko ponin seistä aloillaan kun sen selkään nousee.
Jo 45 minuutin kuluttua ystävällismielisen taiston alusta hevoseni tapitti paikallaan somasti. Tosin omat voimani olivat jo kadonneet pompittuani yhden jalustimen varassa ympäri kenttää, etten saanut hilattua itseäni enää selkään saakka.
Siispä tyydyin kehumaan hevostani kauniista paikallaanolosta rapsuttamalla sitä ja lepertelemällä sille valitun joukon kirosanoja imelällä äänensävyllä.