IRC-Galleria

No niin... Sain sitten mukavan heratyksen... Eras henkilo, jolle olin laittanut kyselya asunnosta ilmoitti itsestaan ja illalla menen Blarneyhin katsomaan asuntoa. Samoin huomenna matkaan taas Blarneyhin ja ensimmaiseen tyovuoroon... Tai no, kai me vaan katsellaan mita mun tyonkuvaan kuuluu jne, mutta onhan tama silti hienoa.

Nyt vaan pitaisi loytaa jostain neula ja lankaa, silla housunu alkaavat uhkaavasti hajoilla lahkeista ja ne pitaisi korjata.

Ja nyt kun on heratty, pitaisi laittaa heti asioita juoksemaan, mutta kun en saa paahani mista aloittaa. Ensin taytyisi soittaa Blarneyhin ja menna siella kaymaan, etta saan jonkin asteisen todisteen siita, etta olen menossa sinne toihin, jotta saisin PPS-numeron. Toivotonta...

Paniikki alkaa tosiaan nousemaan nyt, kun olen krapulasta ja matkasta selvinnyt. Ei siina mitaan, mutta tajusin ettei mulla ole todellakaan paluulippuja :D

Jaah... Kai se on pakko menna nyt...

Eika tullut edes paniikkia, ei... Meinasin myohastya koneesta, koska paatin lahtea eilen juomaan. Mika kuningas idea sekin oli... Noh... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olen siis taas kerran Irlannissa, Cork Cityssa. Tyot pitaisi aloittaa mahd pian, silla rahat on kirjaimellisesti kadonneet jonnekin. Ja hostellinkin varasin vain viideksi yoksi. Huomenna siis hirvea juokseminen, etta saan PPS numeroasiaa eteenpain ja Blarneyssakin pitaisi menna kaymaan, etta saisi sovittua tyovuorot.

Nyt pitakaa peukkuja pystyssa, etten joudu tulemaan maitojunalla kotiin viikon kuluttua, sekin on meinaan mahdollista. Ahdistaa ehka juu hieman, mutta eikohan tama tasta. Kohta voisi vaikka menna nukkumaan, krapula on meinaan ehka maailman kauhein... En enaa koskaan lenna krapulassa, en ainakaan jos joudun istumaan jonkun pikkulapsen vieressa joka nauraa ja itkee puolet matkasta :E

Laittelen teillekin sitten postia tulemaan, kunhan saan jostain postimerkkeja jne...

Pitakaa huolta itsestanne ja pitakaa Tampere pystyssa...

On aika siis todellakin jättää hetkeksi Suomi taakse ja suunnata kohti Irlantia. Huomenna nousen lentokoneeseen ja hurautan sillä pois. Olo on lievästi sanottuna utopistinen. En oikeen tiedä vielä miten suhtautua tähän asiaan, mutta kaippa se huomenna selviää.

Olen myös pistänyt merkille miten helvetin paljon mulla on turhaa tavaraa kotona :D Miten mä olen onnistunut ne edes keräämään muutaman vuoden aikana ? Oon ihan varma, ettei mulla ollut näin paljon tavaraa sillon kun muutin himasta pois aikoinaan. Mä voisin vaikka vannoa.

Mutta mutta... Joillekin olen jo antanut numeroni, joka toimii Irlannissa. Ne joille en ole sitä antanut, ne eivät sitä tarvitse :D

Mutta nyt takaisin pakkaamisen kiehtovaan maailmaan.

Paniikki nousee...

Kaksi ja puoli viikkoa juomista takana.

Muuta ei voi sanoa kuin;

Ääni: Dokattu
Tampere: Dokattu
Kaverit: Dokattu
Rahat: Dokattu

SUOMI: VITTU, VEDETTY KURKUSTA ALAS !

Hiljaisena istun nyt. En löydä enää sanoja, en enää vihaa, en edes kaipauuta. Tuntuu kuin jotain erittäin rakasta olisi minulta anastettu.

Miksi valitsit ennemmin pimeyden, kun edessäkin olisi ollut vielä valoa ? Miksi valitsit aidan matalimman kohdan, vaikka itse minulle saarnasit elämästä ? Miksi petit sen kaiken, mihin sait minut uskomaan ? Miten voit sen kaiken sysätä minun niskaani, vaikka itse sen aiheutit ?

Kuvasi lattialla...


Kyyneleet...

Muutama viikko lähtöön ja olen saanut aikaan tasan nolla asiaa, johtuen työkiireistä. Pikkuhiljaa alkaa taas paniikki nousemaan ja olo on hyvin...hmm... utopistinen. Irlantiin, niin todellakin.

Mutta mutta... Mitäs sitten kun olen siellä. En nimittäin aio ostaa minkäänlaista paluulippua :D Eli varautukaa siihen, että soitan jollekin paniikissa ja käsken laittamaan rahaa tilille :D

Viime reissu todellakin todisti sen, että haluan lähteä. Mutta aina on sama ongelma, se lähtemisen vaikeus. Tai lähinnä se, että saisi tehtyä jotain, että voisi lähteä. Toisaalta, jos tämän viikon jälkeen saisi otettua itseänsä niskasta kiinni ja alkaa ravaamaan Kelassa, verotoimistossa jne... Ehkäpä se helpottaisi.

Niin ja sitä rahaakin olisi mukava löytää :D Tuskin ihan muutamalla eurolla pärjään ensimmäisiä viikkoja, ennen kuin rahaa alkaa virtaamaan :D

Mahtava matka, tosin paluu ei ollut niin mahtava...

Ensinnäkin, Blarney.... Oih, mitäpä siitä kertoisi... Mahtava pieni kylä, hiljainen ja rauhallinen. Jotenkin tuntui että olisi astunut vuosisadan tai kaksi taaksepäin ajassa ja jäänyt sinne. Rakastan, ehdottomasti.

Työhaastattelu meni mahtavasti, ainakin omasta mielestäni. Sain töitä ja kuukauden päästä pitäisi sitten jättää Suomi taakse ja suunnata kohti Irlantia. Olisipa jo aika lähteä.

Cork oli ja on edelleen ehdottomasti yksi parhaimmista kaupungeista mitä maa päällänsä kantaa. Sen elämänrytmi on aivan upea, ihmiset mukavia (vaikkakin puhuvat hyvin hyvin nopeasti ja mahdollisimman paljon vääntäen ja kääntäen) ja ystävällisiä. Turisteja ei tunnu olevan paljoa tai ainakaan ne eivät näy katukuvassa kovin paljoa.

Pubit ja baarit <3 (se selittäköön kaiken)

Irlanti <3 Voi kun olis vain saanut jäädä sinne, kadota vihreille nummille, vaellella pitkin poikin maata ja tutustua irlantilaisiin.

Mutta mutta... Lisäilin pari (huonolaatuista) kuvaa tänne.

Seuraava reissu sitten koostuukin oletettavasti ensin töistä ja sitten kun on aika palata takaisin Suomeen, otan viikon tai kuukauden loman ja yksinkertaisesti tutkin koko Irlannin rannikolta rannikolle, itä-länsi, etelä-pohjoinen-reitillä.

Yksinkertaisesti, tiivistettynä...

Olen löytänyt kodin.

ps. Irlantilaiset miehet :P~ Just like made for me <3

Automaatti loydetty, rahat juotu -.- Mutta tutustuin isoon kasaan uusia ihmisia, Chris on Coloradosta, Matt on Australiasta ja muut Puolasta tai Saksasta... Osa ihmisista jotka on tassa hostellissa tosiaan asuu taalla. Enka ihmettele, hostelli on mukava ja ilmapiiri mahtava.

Mutta tama on viimeinen paiva Corkissa, joten pakko lahtea pakkaamaan ja tutkimaan koska bussit Blarneyhin ja Dubliniin lahtevat.

En millaan haluaisi tulla takaisin Suomeen, Matt itseasiassa sanoi, etta kannattaisi jaada tanne suoraan :) Hyvin hyvin houkutteleva ajatus, mutta...

Uusimman tiedon mukaan, ah niin ihana Dublinin lentokentta on kiinni oisin. Joten joudun joko ottamaan sangyn jostain hostellista tai palloilemaan ympari Dublinia koko yon. Ja en ole vielakaan onnistunut loytamaan automaattia, josta saan kortillani rahaa ulos. GREAT ! Etta sellaista tanne... Pitaisko jattaa kokonaan palaaminen ja jaada vaan tanne suoraan ?

No ei... Eikohan tassa keksita jotain. Niin ja tyohaastattelu siirtyi huomiselle jostain syysta (ei kyllakaan johtunut krapulasta)