Olin jo menossa nukkumaan, mut eihän täällä mitään unta saa ku on aivan kauhee myrsky på g.
Kalterit ikkunassa tärisee, sataa, salamoi ja tuulee enemmän ku oon koskaan ennen nähny ja sähkötki menee poikki välillä. Salamat oli valtavia! Ne valaisi koko taivaan.Piti ottaa kuva, että teki näkisitte, mutta en kyllä uskaltanu mennä tuonne meijän "terassille" mikä on siis tän meidän kerrostalon katto..ja jos oisin avannu ikkunan ni ois varmaan kaikki huonekalut lennelly pitkin mangabeirasta.
Ens kuussa pitäis alkaa kuulemma sadekausi.Tarkoittaen sitä, että sitte sataa parista minuutista-viikkoon..ja sitä vettä tulee sitte aika reilusti.Ei oo oikeen mulle selvinny kauanko sadekausi kestää, mutta veikkaisin että ehkä noin 2 kuukautta.Hienoo.
Tänään siis Rotex järjesti pikku päiväretken jonkinäköseen orpokotiin. Meitä oli noin 10 vaihtaria ja 4 rotexia. Vaihtareita oli mukana Jenkeistä,Canadasta,Thaimaasta,Mexicosta (kuka tulee mexicosta brasiliaan vaihtoon?), Japanista,Saksasta ja Suomesta tietenki :) Rotexit oli ollu Norjassa,Belgiassa,Jenkeissä ja SUOMESSA vaihossa. Oli kyllä niin outoo puhua suomee brassinkaa! ..ja mä en ees enää osaa puhua suomee, kuulostaa ihan tyhmältä :( Tää kirjottaminen sujuu onneks vielä jotenki sujuvasti.
Kuulostaa niin säälittävältä ku ajattelen että eka ku asuin Piraporassa ni opin portugalia naapurin papukaijalta ja nytte en osaa enää puhua suomeekaan...puhumattakaan ruotsista ja venäjästä.Niiice.
Niin eli siis back ns. orpokodin tapahtumiin. Aika iso talo joka sijaitsi jossain keskellä slummia joka taas sijaitsi keskellä ei mitään, tässä talossa asu 37 (!) ihmistä. Nuoria ja vanhoja.Joillaki oli tosi pahoja sairauksia ja muita vikoja, minkä takia niitten vanhemmat on ne joskus hylännykki ja jättäny tän talon portaille siinä toivossa et joku huolehtis niistä. Jotku asuu siellä talossa pari vuotta jotku taas koko elämänsä. Tästä talosta huolehtii joku ylikiltti, isosydämminen Rotary mummeli joka järkkää niille kaikki ruuat sun muut tarvikkeet. Ei niillä siis todellakaan ollu siellä mitään ylimäärästä, mutta silleen et ne pärjää. Kaikki oli tosi innoissaan ku tultiin sinne. Kaikki pikkulapset tuli heti halaan ja istuun syliin. En ees halunnu miettiä et miten ne pystyy elään silleen ja et millanen tulevaisuus niillä on edessä, mut väkisinki se tuli mieleen. Kaippa ne on ihan onnellisia. Eihän ne tiie mistään paremmasta. Alko kyllä heti tuntuun niin pahalta ku mietti et miten hyvin sitä itellä on asiat. Oppiipahan arvostaan kaikke ihan eritavalla ja kaikkia pienimpiäki asoita mitkä meille on ihan itsestäänselvyyksiä. Kaikille ne ei oo.
No me siellä sitte grillailtiin ja leikkittiin niitten lastenkaa. Ne esitteli meille innoissaan niitten taloa ja niitten koiria ketkä oli just saanu pentuja. Ne lapset kysy heti ku me tultiin sinne et onko meillä kameroita tai puhelimia. En eka tienny mitä vastata ku en tienny et pölliikö ne multa ne heti jos otan ne esiin..Sit yks joku 6 vuotias tyttö selitti mulle et se on aina halunnu ottaa kuvan kameralla ni pakko mun oli ottaa kamera esille ja opettaan se ottaan kuvan. En oo varmaan ikinä nähny niin onnellista hymyä koko elämäni aikana :) päivän hyvä työ tehty.
Oli kyllä vähän rankkaa mutta tosi hyvä että meille annettiin mahollisuus tutustua brasilian toiseenki puoleen. Ei tää maa oo vaan rantoja,carnavalia,sambaa,bileitä, caipinrinhaa ja sademetsää. Brasilialla on niin paljon isoja ongelmia köyhien ihmisten, faveloitten, korruption ja kaikkien tällasienkaa ettei oo tosi. En nyt jaksa alkaa kertoon tarkemmin kaikista noista asioista, mut kyl te tiiätte. Niinku mun host-äitiki sanoo, tästä maasta ei ikinä saada hyvää ja turvallista paikkaa. Haluan kyllä uskoo et jonain päivänä mutta siihen menee aikaa. Tosi kauan aikaa.
Huomenna aamulla mennään Jenin (Vancouver) ja Angelankaa (Nova York) a feiraan eli markkinoille jotka pidetään tuolla down townissa joka sunnuntai aamu. Eli aamulla mulla on edessä varmasti hyvin mielenkiintoinen matka sinne. En siis vielä osaa käyttää busseja täällä ja taksiki tuottaa aikalailla vaikeuksia..Mutta pakko vaan mennä yksin ja yrittää opetella. Onneks tässä kaupungissa ei kummiskaan eksy helpolla...eihän täällä :)
Nati nati suomi ja toivottavasti kaikilla on ollu kivat venetsialaiset :P
Beijos<3