IRC-Galleria

Kun Ollista tuli kulkija, niin alkoi Ollin kurjuus. Hattu vinossa hän hurautti pyörällään Helsingin Asemalle. Junat olivat kuitenkin muuttuneet ja aina kunnollinen tullimies pyysi nyt nurkuen passia. Toinen vihreänuttuinen taas halusi nähdä tiketit ja passit.

Junailija puhalsi kumeaan pilliin, pyörät huusivat ja niin sitä mentiin kohti Sorvan kylää. Kävipä junassa mutina. Kuiskaaja Rajala kertoi nenänpää musteessa ja parta vellissä käytävällä. Hän valitti: "Tuli vilu keskel kattuu ja kuinka niskaa pakottaa".

Mutta matka luiskahti pian ja kohta oltiinkin jo Sorvan kylässä. Olli lähti taas huristamaan pyörällään uimaseuran narut mukanaan. Tiellä oli tosi kurvia ja vahingossa hän ajoi "rukkinsa" kivelle ja kynsi turvallaan maata. Siinä rytäkässä nuorakin hukkui. "Miksi lähdinkään pyörällä hulluilemaan", kuikutteli Olli jatkaessaan matkaa vinkkari rutussa. Hattukin oli mennyt vialle. Ei auttanut kuin poiketa Wittmannin hattukauppaan vilkaisemaan uutta hattua. "Viivoitettu hattu sopii minulle paremmin kuin vilttihattu", arveli Olli.

Uudessa viirullisessa hatussaan hän painui ravintola Latunviiriin. Kunnanhallitus istui jo siellä pistämässä rahaa likoon, vaikka kassa Kolikin pikkanen ja palkat niskassa. Pitihän hallituskulujakin olla. "Tuus pöytään. Meil on viralliset kutut", Ollille huudettiin. Sitten tuotiin silliä kullekkin, Jallun piirakkaa ja tämän päälle kulaus tutunomaista virvoketta. Kohta saatiin virmahuttua ja kuivattua velliä.

Syötyään kulhon velliä kutsui puh.joht. Vihtori Lettunen tarjoilijatarta: "Neiti, Lillille kuhaa ja Vihtorille lettuja". Toisille tuotiin rasvassa uiskentelevia nakkeja. Silloin seurueeseen liittyi salkkutehtailija Mutikainen esitellen mallikukkaroitaan. Hän kaivoi esiin Valtavan rahamassin, josta kuului kuivaa natinaa. Tuumittuaan ensin panisiko menemään, hän sanoi: "Tarjoilija, pehmeä jänis ja kaikille tutuille viskiä". Turhaan ei häntä kutsuttu "Mikkelin kittaajaksi".

Tarjoilija toi potun viskiä. Gramofooni soitti Kupparin rallia, kunnes Lettunen alkoi vihoitella: "Tarvittaisiin levynhävittäjää". Harmissaan seurue imaisi pillistä kuumat, maksoi ja otti viluissaan hatut. Pulu jokelsi kauniisti ulkona, mutta piha oli liukas ja pulu kaatui. Lillikin kupsahti, vaikka pululla oli kannukset. Sällitkin kupsahtelivat, kun kuului jyskän pamahdus, sillä jossakin ammuttiin kuparipäisiä nalleja. Naapurista, jossa juuri oltiin sokkelin kivityksessä, huudettiin: "Tänne vain, täällä jo sumppi pihisee", ja sielläpä olikin pippurihyllyllä helmankulmassa kerrassaan pirullista sumppia. Emännällä oli oikeat timanttiset rossit, joita viulisti Huttunen (joka sellua pilas) jäi ihastelemaan. Toiset sitä vastoin alkoivat hakea tuvan alta napsua. Välillä käytiin kurkistamassa tallia ja heitettiin vällyt pihalle. Hevoset seisoivat tallissa turvat kylessä tolkuton mullikka hyppi tasajalkaa. Olli löysi nurkasta sarvesta kyhätyn kudonnan mallin, joka oli peräisin vaasan linnasta. Pihalla Salli tarjosi Ollille ruusuja sanoen "Pistä kassiin kukkanen kallis", Olli heitti Sallin kukat Maijan pihalle, ja huusi: "Anna mieluummin Lillin kukkia ja pennuille jaffaa". Nyt alkoi Ollin mielestä jutut mennä viistoon, kun tuo Sallinkin turvan kyherö alkoi näyttää kundille mallia. Luulen, että lähden pikapuoliin tallustamaan ja Virtaselle vatustelemaan. Siellä on aina ollut vinhoja vattuja, mutta harvassa kypsiä.