Ryhdistäytymisen paikka.
Älä koskaan sano Ei koskaan.
Mutta ehkä mä nyt sanon.
Ehkä mä nyt luovutan.
Tyhmä sotkutukka,
joka ei tiedä
mitä tehä
miten olla
ja silti tietää
kuka sen pitää olla.
Mä voisin kertoa pari salaisuutta,
semmoista pientä,
joita ei muilta kuule.
Avaisin mun liian tiukan
nutturan,
vaan että voisit
pörröttää mun sotkuista tukkaa.
En mä osaa hymyillä,
jollet sä oo siinä.
Enkä mä enää naura,
jollet sä naura mun kanssa.
Kun en vaan uskalla enää.
Koska saan luovuttaa?