Elikkäs joo, terveisiä Hyvinkään sairaalan sisätautiosastolta.. Siellä tuli nyt vietettyä varttia vajaa 2 viikkoa hyvässä huomassa ja helvetillisissä kivuissa. Nyt kyllä onneks jo parempi fiilis. Ei tosin mikään maailman mainioin, mutta eipähän tartte kymmenen minuutin välein kysellä kipulääkkeitä... ;P
Joo siitä sairaudesta jopa sen verran, että kyseessä oli siis viruspohjanen verisuoni-infektio jota en siis saanut mistään erityisestä paikasta.. Alkoi vatsakrampeilla ja kivuilla la 24.2.2007 ja noh... Veti aika heikkoon happeen se sitten.. Ruoka ei menny alas ja se vähä mikä meni tuli kyllä suht vauhdikkaasti ylös. Perjantain (23.2.2007) jälkeen en siis syöny kiinteetä ruokaa vasta kun tuossa eilen, elikkäs 12.3.2007. Laskekaa siitä. Tohon mun onnettomaan sairauteen liittyy myös iho-oireet, jotka lähtee ajan kanssa. Ne ilmestyi ti 27.2. samaisena päivänä kävin myös lääkärissä ensimmäisen kerran. Keskiviikkona kävin taas lääkärissä, ihan vaan sen takia, että tuonne Hyvinkäälle sais lähetteen. Paikallinen lääkäri määräsi närästyslääkkeitä (jotka muuten ei pysyny sekuntia pidempään sisällä) ja totesi että kyllä se siitä. Seuraavana yönä (28.2.-1.3.) vanhemmat sitten kyyditti mut hyvinkään yöpäivystykseen noin puolen yön aikoihin. Siitä asti sitte oon nyt tähän päivään asti majaillu Hyvinkäällä. Ensin päivystyksen käytävällä sen yhden yön loppuun, kun missään ei ollu tilaa, sitte päivystyksen kirurgisella puolella, sitte päivystyksen sisätautipuolella ja sieltä sitte päädyin ihan oikeelle vuodeosastolle.
Että näin. Tässä siis syy, että ei oo Ulpukkaa näkyny tai kuulunu. Vielä sen verran tosta sairaudesta, että sillä on aivan helvetin vaikee nimi, jota en oikeestaan ees tiedä, mutta joka tapauksessa huvittavinta kai on se, että kyseessä on tositosi yleinen lastentauti, mutta aikuisilla se on äärimmäisen harvinainen. Mutta mun tuurillahan se sit nasahti just mulle.
Käsistä ehkä laitan pari kuvaa, mutta muutoin iho ei esimerkiks oo sen näkönen, että sitä vois kenellekään esitellä. Taudin nimen voin laittaa tänne jonneki, jos sen jostain kaivan, mutta että eipä siinä.
Kiitos ja näkemiin.