IRC-Galleria

Hei taas vaan kaikille, onhan siitä jo tovi aikaaki ku viimeks on tänne mitään ihmeitä rustaillu. Biisien sanoja on turha ees laskee, ne kun harvemmin tulee omasta päästä.
Mutta jooh, mikäpäs tässä, valmiissa maailmassa.

Kaikenkaikkiaan aika perse kuukaus tää elokuu.
Jotenki kaiken pitäis alkaa rullaa, mut sit kuitenkaan mitään ei tapahdu.
Ei sillee oikeesti.

Sonkalle anteekspyyntö, tällä kertaa ei tuu kauheen hauskaa tekstiä.

Jos pitäis kuitenki olla jotain ja sit olla jotain muuta. Mut mitä? Mitä kaikkee voi ihminen olla, ilman että kukaan tulee sanomaan, että 'Hei, tota sä et vielä ole, voisitko olla?' ? Sen mä kyllä haluisin nimittäin tietää. Jos pystyy ihan kaikkeen, niin miten voi samaan aikaan kyetä olee kykenemätön?
No she, ottakaa mun pää ja tehkää siitä piñata.

2.7.1993 kysyttiin: miksi olet leikannut farkkujasi saksilla.
Koska elämä on niin vaikeeta, kuului vastaus.

Jeppis. Mutta kerrankin voi ihan huoletta sanoa, että mä olin taas oikeessa. Kaikki katoaa joskus, sitä odotellessa siis. Päivät on aika pitkiä, jos se on ainoo asia mitä ajattelee, mutta minkäs teet?
Eiköhän jokainen mieti edes joskus, että mitenkäs sitten, kun itse katoaa?
Huomaakohan sitä kukaan ja jos huomaa, niin kuka?
Kysymyksiä ja kysymyksiä.
Helpompaa olis olla vaan yksinkertainen vastaus, elää elämää elämänä ja rullata kaikki rullalle,
ihan niinku kuuluiski. Mutta ei, useimmiten me levitetään kaikki kortit pöydälle, ihan levälleen ja kaikkien nähtäväks, ja siinä vaiheessa kaikki alkaa mennä pieleen.

Avonaista kirjaa on vaikea olla lukematta.

En tiiä mitä toiki tarkottaa, kunhan keksin.
Tai kyllä mä tiedän, en tiedä tietääkö kukaan muu.
Porukka näkee tässä maailmassa pinnan, muttei mitään sen takana.
Tai ehkä joku näkeeki, enhän mä tiedä, ja en myöskään tiedä et kuka.
Sen asian kanssa sitä sitten elellään ihan riemuissaan,
sitä kun ei koskaan saa selville.
Se nyt vielä puuttuis, et joku tulis baarissa sanomaan, et
'Juu mä oon nyt se, joka näkee sun pinnan taakse, meille, teille vai metsäteille?'
- Mene sinä teille, niin minä menen meille.

Niin kai siihen voi vastata.

Mjooh, ehkä ois taas aika lopetella. Mistä sen oikeestaan tietää, et koska on aika lopettaa? Ehkä siitä, kun ei keksi enää sanottavaa. Tai siitä kun ei kuule tai nää enää mitään vaikka silmät ja korvat on auki. Ehkä siitä. Ehkä siitä, kun kirjottaa irc-gallerian päiväkirjan täyteen tällasta sontaa, eikä tajuu lopettaa. Siitä sen tietää.
Tappakaa kaikki pingviinit.
It's for your own good.
Meitsikkä kiittää ja kuittaa. Taasen.
It's good to be back.











You said it all,
I can't be yours.
A minute away from walking,
an hour away from you.