IRC-Galleria

Tai siis, sehän olikin sitten se halli... heh... Nooh, elukka ku elukka ^^
Elikkäs joo, oltiin rakkaistarakkaimman Katrin kanssa omistamassa eläintarhamme Korkeasaari ja voi pojat että oli mahtava päivä!!
Täytynee ihan tunnustaa, että kyl tää päivä pelasti mun karseen viikon... että tottavie oli sen arvosta ja ihan millon vaan uudestaan..

Nyt ois suihkun paikka ja sit vois mennä tutimaan, huomenna pitkä päivä edessä...
Täytynee vielä kuitenkin todeta, että junamatkailu ei vaan sovi mulle..

"Mulle jäi kyllä vielä vähän nälkä..."
-No ihmekös tuo, sähän söit VAAN yhden hampurilaisaterian...

Läski kiittää ja kuittaa.



















Punainen mekko.
Sen haluan.
Punaisen mekon, josta sinä pidät.
'Tule, mennään ulos syömään', sanot.
'Laita se mekko, jossa näytät niin hyvältä.'
Kuin elokuvissa.

Haluan jakaa erään muiston...
Esimerkiksi eläimestä, vaikkapa kaniini.
Ostelemme toisillemme kaniineja.
Siitä tulee meidän juttumme.
Nauramme, eivätkä muut ymmärrä miksi.

Soitat vain kuullakseni ääntäni.

Minä kätken pieniä lappusia, jotka sinä löydät lähdettyäni.

Minä rämmin epäonnisten toiveiden suossa.
Enkä löydä sinua.
Mutta menen ulos kuitenkin
herättääkseni ihailua ja kauhua
lähimmässä keskinkertaisessa sydämessä.

Jeppis, kiitti ensinnäki aivan persemaanantaista:
Heräsin aamulla klo 04, kun ensin sato vettä ihan helvetisti ja sitte ukkosti niin, et luulin ihan tosissani et meijän talo räjähtää.
Yritin sit vielä nukkua sen kaks tunti (herätys normisti 'vasta' kuudelta) mut eihän siitä hittovie mitään tullu, ku pelotti ja jyris nii perkeleesti.
Siinä sitte peiton alla nyhjäsin Reinon kanssa ja olin ihan saletti et kohta kuollaan kaikki.
Että semmosta. Eipä siinä sitte, klo 07 aikoihin lähin sitten kouluun, aivan perse ilma ja kaikkee kivaa, koulua 8:15-14:35 ja kotona olin jopa about 16:15... Dösäriltä piti kävellä himaan sateessa. Että oikeen lämmitti sydäntä.

No tänään ei sit ollukaa nii paska pvä, meni ihan normisti.
Paitsi et mutsi ilmotti etten saakkaa huomenna kiesii alle vaik mun piti.
Vitun horoperse.

Mut mikäs tässä ollessa, väsyttää nii, ettei silmät pysy auki ja vielä pitäis ruotsia vääntää.
Oikeen helmikeissi.
Viddu kai sitä pitäis jotain tehä...
Lukiskohan sitä ees sanakokeisiin, nii osais ees jotain?
Saa taas nähä mitä sitä jaksaa,
ku selkälihaksiaki pitäis vielä vähän jumpata jne...
Mitähän tästäki vielä tulee...

Mutta jooh, tää karvanaama-apina kuittaa ja kiitää :D
Herkistellään ihan vaan herkistelyn ilosta:
















Jos minä tulisin vielä lähemmäksi
ja koskettaisin kaulaasi,
niin siitä paikasta varmaan sulaisin
ja juuttuisin ihoosi kiinni.

Tällainen tahmatassu minä olen.

"vähän sama ku heittelis eka käpyjä tonne, sit kävelis sinne ja sit heittelis ne takasin.."
-Niin aivan. *muahahah*

Jeppis, oli ehkä parasta. Jonzkiponzki on mun oma mussulini.
Ja vastashan se homonaama sitte vihdoin ja viimein.
"haluutsä heittää mut himaan? et varmaan... no mut heität joka tapauksessa.."

Näin se homma rullaa... :D

Uudestaan uusissa merkeissä kahen viikon päästä.
Varokaa satiaiset, tullaan omistaa teijät ihan 6-0. :P
Mut tää menee nyt ahertamaan töihin.
Onpa tosi rankkaa ja sillee... ^^

Hei taas vaan kaikille, onhan siitä jo tovi aikaaki ku viimeks on tänne mitään ihmeitä rustaillu. Biisien sanoja on turha ees laskee, ne kun harvemmin tulee omasta päästä.
Mutta jooh, mikäpäs tässä, valmiissa maailmassa.

Kaikenkaikkiaan aika perse kuukaus tää elokuu.
Jotenki kaiken pitäis alkaa rullaa, mut sit kuitenkaan mitään ei tapahdu.
Ei sillee oikeesti.

Sonkalle anteekspyyntö, tällä kertaa ei tuu kauheen hauskaa tekstiä.

Jos pitäis kuitenki olla jotain ja sit olla jotain muuta. Mut mitä? Mitä kaikkee voi ihminen olla, ilman että kukaan tulee sanomaan, että 'Hei, tota sä et vielä ole, voisitko olla?' ? Sen mä kyllä haluisin nimittäin tietää. Jos pystyy ihan kaikkeen, niin miten voi samaan aikaan kyetä olee kykenemätön?
No she, ottakaa mun pää ja tehkää siitä piñata.

2.7.1993 kysyttiin: miksi olet leikannut farkkujasi saksilla.
Koska elämä on niin vaikeeta, kuului vastaus.

Jeppis. Mutta kerrankin voi ihan huoletta sanoa, että mä olin taas oikeessa. Kaikki katoaa joskus, sitä odotellessa siis. Päivät on aika pitkiä, jos se on ainoo asia mitä ajattelee, mutta minkäs teet?
Eiköhän jokainen mieti edes joskus, että mitenkäs sitten, kun itse katoaa?
Huomaakohan sitä kukaan ja jos huomaa, niin kuka?
Kysymyksiä ja kysymyksiä.
Helpompaa olis olla vaan yksinkertainen vastaus, elää elämää elämänä ja rullata kaikki rullalle,
ihan niinku kuuluiski. Mutta ei, useimmiten me levitetään kaikki kortit pöydälle, ihan levälleen ja kaikkien nähtäväks, ja siinä vaiheessa kaikki alkaa mennä pieleen.

Avonaista kirjaa on vaikea olla lukematta.

En tiiä mitä toiki tarkottaa, kunhan keksin.
Tai kyllä mä tiedän, en tiedä tietääkö kukaan muu.
Porukka näkee tässä maailmassa pinnan, muttei mitään sen takana.
Tai ehkä joku näkeeki, enhän mä tiedä, ja en myöskään tiedä et kuka.
Sen asian kanssa sitä sitten elellään ihan riemuissaan,
sitä kun ei koskaan saa selville.
Se nyt vielä puuttuis, et joku tulis baarissa sanomaan, et
'Juu mä oon nyt se, joka näkee sun pinnan taakse, meille, teille vai metsäteille?'
- Mene sinä teille, niin minä menen meille.

Niin kai siihen voi vastata.

Mjooh, ehkä ois taas aika lopetella. Mistä sen oikeestaan tietää, et koska on aika lopettaa? Ehkä siitä, kun ei keksi enää sanottavaa. Tai siitä kun ei kuule tai nää enää mitään vaikka silmät ja korvat on auki. Ehkä siitä. Ehkä siitä, kun kirjottaa irc-gallerian päiväkirjan täyteen tällasta sontaa, eikä tajuu lopettaa. Siitä sen tietää.
Tappakaa kaikki pingviinit.
It's for your own good.
Meitsikkä kiittää ja kuittaa. Taasen.
It's good to be back.











You said it all,
I can't be yours.
A minute away from walking,
an hour away from you.

can we try again
to start a new and lovely story
that will shine a ray of light upon our hearts
and bring back long lost glory
of how it used to be
baby you and me
convinced we were each others destiny

CHORUS:
my heart cries out to you
you must forgive me
I've been dancing in the dark
and searching for a spark
a fire still burning
I believe we'll make it through
if you stand by me
we can weather any storm
and keep each other warm
as long as there's love

---

every time I think of us
my eyes are filled with tears
to think that I gave in to sweet temptation
his words like music to my ears
I hope it's not too late
that you still await
oh please tell me that you're still having faith

CHORUS:
my heart cries out to you
you must forgive me
I've been dancing in the dark
and searching for a spark
of fire still burning
I believe we'll make it through
if you stand by me
we can weather any storm
and keep each other warm
as long as there's love

---

Hmmm
But faith is not mine
if I could I'd unturn
the hands of time

CHORUS:
my heart cries out to you
you must forgive me
I've been dancing in the dark
and searching for a spark
I believe we'll make it through
If you stand by me
we can weather any storm
and keep each other warm
as long as there's love
never enough
love

Auuuu!
Viimenen lomaviikonloppu ja asianmukaiset pippaloinnit
@ ravintola Highlight.
Ihanaa, ihanaa ja Toyotan kiimaliimaa.
Tyttörakkaus on kaunista ja poikarakkautta näkee aivan liian harvoin. ;P
Juurikin näin, rahat meni mutta hyvä mieli jäi.
Kiitos vaan jatkoista Tinkerbell ja kumppanit.

Baarissa oli ehkä maailman paskin dj ikinä, mutta olihan meillä toisemme
ja edes vähän tupakkaa.
Hahah.
Tarkasta kotiutumisajasta ei oo tietookaan, mutta tossa n. klo 13 se tais olla
kun kömmittiin tänne meidän nurkille.
Ihan kiitettävä reissu siis,
kun ottaa huomioon että lähtö oli kuitenkin siinä 20:20. EILEN. :D

Mut jooh, mikäs tässä pienessä kankkusessa hilluessa ja ikävöidessä.
Toivottavasti tuo jälkimmäinen osuus on tiedossa.
Mutta ei siitä sitten sen enempää.

Vähän aikaa sit oli vielä sellanen fiilis, et jee, skoleen. Mut paskanmarjat se tunne on kyllä kaikonnu ku pieru saharaan. Vois vaan lopettaa lukion tähän ja jatkaa lomaa ikuisesti.
Eiks ois suht cool?
Mitä nyt yhestä valkosesta lippalakista ja tollee.
Sehän on vaan yks tulevaisuus, mut voishan sitä valita toisinki. ^^
Suvun musta lammas. Tai toinen niistä.

Mut jooh,
tää jatkaa nyt tätä jumittamista ja sitä rataa.
Jos jaksais, vois vaikka mennä nukkumaan....
NÄÄH.
Kuolema kuittaa univelat ja sitä rataa.
Mutta se ois sit niinku
hellurei ja hellät tunteet.
Kyllä noi lapin poromiehet tietää, että
PORO ON PARASTA!

Lentävä vittuilija kuittailee jälleen.




















327 Päivää:

tunteina 7837
minuutteina 470207
sekunteina 28212405
viikkoina 46
kuukausina 10.88
vuosina 0.89
prosentteina 90.45 %

Odottavan aika on pitkä. Jos odottaa. Jos pitäisi. Jos joku tahtoisi.

Istu siihen niin ollaan yhdessä vaiti.
On maailma hyvin kaunis näin.
On aika pysähtynyt vain meitä varten.
On hyvä olla lähekkäin.

Kuoleman 5 vaihetta:

1. Kieltäminen

2. Viha

3. Kaupankäynti

4. Masennus

5. Hyväksyminen




















Olisitko minulle se
johon voin uskoa,
vaikka
en luottaisi
maailmaan?

Oh Man!
Viddu mikä helmikeissi koko damn trip.
Uu yeah.

Kaiken voi kertoo lyhyesti, mutta koska mä en kykene sellaseen,
niin setitän tän sit shillee pitkästi.
Naisten etuoikeus tehä kaikki vaikeesti.

Oikeestaan tää reissu ei vastannu mitään mun odotuksia:
Mä kun odotin maailman paskinta festii ikinä! xD
Mut hei, ei tää ois ollu tosiaan mitään ilman
jeespoks kämppiksiä ja tietenkin aivan kymppejä
möksänaapureita.
Asia meininki!

Oikeestaan siis tästäkin reissusta jäi käteen homona hyviä muistoja
ja hyvä fiilis, mut ei pidä unohtaa taisteluarpia ja muita kolhuja.
Niin, pääsin jopa "tappelemaankin",
kun joku vihanen neiti kävi päälle.
Hahah.
Onko se nyt hitto mun vika, jos jollain tytöllä on vähän soraa pillussa ja se rupee avautumaan?
Sanoin sen kerran, ja sanon sen taas:
Tyhmä saa olla, mut ei liian tyhmä.
Eli siis lopputulos oli se, että meitsi naureskeli järkkärien kanssa ja sai niistä kamuja jotka huolehti musta koko loppu la illan, kun taas siitä skitsosta tyttelistä tuli järkkärien silmätikku.
Tyhmä mikä tyhmä ettenkö sanois.
Kultanen sääntö voiski olla et:
"Älä rupea niille, joilla on paremmat lahjat puhumiseen, ne selviää aina vähemmällä."

Nyt tuli kans huomattua,
et kahen päivän darra on helposti mahollinen.
Olo on ku junaturman jäljiltä, edelleen.
Mutta mikäs tässä,
uusia kuumia levyjä kuunnellessa ja maailman upein pipefest huppari päällä.

Hiphop on pelastus.

Näin se menee pojat, vaikka kuinka vääntäisitte.

Jos nyt kaikenkaikkiaan pitäis jotain sanoa sillee tyhjentävästi,
niin kai sen vois ilmasta vaikka näin:
Ens vuonna totta munassa uusiks!!!

Mut nyt vois oikeestaan parannella päätä, selkää ja muita paikkoja.
Kamuille tiedoksi:
Kyllä, polvi on turvonnu, mutta ei niistä syistä mistä te luulette. ;P

Mutta tähän loppuun vielä kevennys:
Olin kihloissa tämän kiihkeän viikonlopun.
Kyllä, ja sulho oli........
Aivan, minä itse! HAHAH.

Mutta ikävä vaivaa ja sitä rataa.
Ikävä paippiin, ikävä uusia kamuja, ikävä anniskelutelttaa, ikävä niitä saundeja,
mutta ennen kaikkea.....
Ikävä vihreää miestä.

Voi olla, että nolaan näillä jutuilla ja omalla käytökselläni AINA itteni, mutta millastahan elämä ois, jos koskaan ei osais nauraa itelleen? Miettikääpä sitä sitten.
Mutta nyt tämä Lentävä Vittuilija kiittää ja kuittaa.
Pipefest in my heart. Over 'n out.




















I can't make you like me,
if you don't.
You can't make your heart
feel something it won't.

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten




















.: Can't feel my heart. You've got it. :.