well,well,well..olipaha päivä.
kaikki meni hyvin;kävin marin kanssa vähä istumas totskus,niinku yleensä,kävin kahvil mieheni kanssa ja hupsheijaa menin takas totemiin.no tais siinä muutama mennä ku pari ja sit oli pakko juosta kauppaa ja siitä kipittelin kotia.mari tuli sitten viel illalla ja katottii bb.oisipa mari halunnu yöksi jäädä,mut virheellisesti kielsin ja sanoin et kyl mä pärjään..
kuinkas kävi,oluet pohjalla,viskiä ja mieliala lääkkeitä,ihan enemmänki.
tuli synkkä olo.suorastaan sellanen et tähän se loppuu.onneks tekstasin marille..
keskustast ambulanssilla sairaalaan.
kaikki pyöri.mä en oikee tajunnu mitää...lojuin käytäväl.sit menin lääkärille,join kolme lasii hiilivettä(tai jotai).verikoe.lojuin taas käytäväl enkä saanu ees röökille poistuu.
tarkkailuhuonees seuraava yö.
klo.5.30
"onks siul kaikki hyvin?"
"ööh..hmm..pääs tuntuu oudolt...."
"no yritä levätä nyt vaa,myö ei voia antaa särkylääkettä viel täs vaihees..."
"hmh..jooo...zzz"
aamul äiti tuli.huolissaan ja kalpeena.mä aloin nauraa.sit itkee.juteltii.
vajaan kolmen tunnin pääst psyka tuli.juteltii.
viikko lomaa,psyka käyntei ja jossai vaihees suunniteltu osasto jakso.i'm not ok.
en kirjottanu tätä siks et kaipaisin säälii keneltäkää,koska yritin itsarii(tai jotai sen tapasta).
mua vaan helpottaa kirjottaa täst,ni se kaikki ei jää mun pään sisää.
oon kuitenki helpottunu et oon viel täs.
kiitos marille<3 ku pidät musta huolta.. ;)