Tämän talven olen itkenyt.
Lumi on kasa jäätyneitä kyyneliäni.
Kuitenkin tunnen jo kevät tuulen,
hellän sellaisen,kuin halauksen,
enteenä siitä,että ei mene enää montaa hetkeä,
kun olet jo täällä.
Näen myös kirkkaan auringon,
se on hymy,
johon minä vastaan hymylläni.
Se sulattaa nuo kyyneleeni,
saa uuden kasvamaan.
Voin taas rakastua,ja rakastaa,
aina uudestaan ja uudestaan,
ja ainiaan,
Sinua.
<3