IRC-Galleria

Onpas edellisestä merkinnästä vallan kauan aikaa! Korjataan virhe siis. Toisaalta mikäs virhe tuo nyt sitten olisi... Olenhan vain laiska :)

On erikoista kirjoitaa päiväkirjaa, kun ei tiedä oikein miksi niin tekee. Haluanko oikeasti muistaa niitä asioita, joita tänne "kynäilen". NO, kummemmitta puhinoitta asiaan:

1. Työ ei maistu.
2. Onneksi koulu on ohi kesäksi.
3. Onneksi olen terve.
4. Pomo on tyytyväinen (palaute on hyvää, huolimatta siitä, että mun itsearvio ei olisi aivan samaa tasoa).
5. Kesäsalsat ovat alkaneet, joten tiistaisin pääsee ulkona tanssimaan!!! (hyvähyvähyvä)
6. Treeni kulkee

...ja lentoliput ovat jo valmiina ja tallessa!

Perkele! Mun protestanttinen työetiikkani aiheuttaa mulle paineita. Miten tässä nyt sit jaksaa painaa, kun tulosta ei synny tai syntyy, mut ei se oikein missään näy. Pitää vaan jaksaa yrittää. "Valkokauluspuolella" on kai, muka hauskaa olla, mutta mä epäilen sitä tällä hetkellä suuresti.

...mutta onneksi on parempiakin uutisia. Muutto on ohi. Vielä kun saa sterkat paikoilleen niin alkaa tapahtua. Tänään mä kuuntelen Chapmania!

Inhoan muuttamista. Se on typerää, hidasta ja kertakaikkisen perkeleellistä hommaa. Mutta... Pakko se on tehdä. Ei kai tässä auta kuin kääriä hihat ylös ja alkaa hommiin.

Onneksi mulla ei ole mitään omantunnon tuskia heittää turhaa kamaa pois. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kantaa kamaa, varsinkin jonkin toisen puolesta, jolla ei ole enää mitään todellista käyttöä.

Ihmiset, jotka säilövät aikakausilehtiä, eivät mielestäni ole normaaleja.

Joensuussa on kaikki paremmin. ihmiset suorastaan tanssivat pöydillä... ja mulla on ihan karmea flunssa päällä. Toivon, että kyseessä olisi vain jonkun kesyn viruksen aiheuttama laryngiitti/bronkiitti, mutta jotenkin musta tuntuu, et mä en selviä tästä ihan näin helpolla. Perkele. Tää kestää kuitenkin taas viikkoja. Enkä mä nyt vaan puhu kahdesta-kolmesta viikosta vaan ihan totaalisesta flunssapaskasta, joka roikkuu kauemmin kuin laki sallii. Kohta se leviää mun nokkaan ja sit on kohta poskiontelotkin tukossa.

Eli näin. Taidan lähteä takaisin Tampereelle.

Olen hukkunut tilastoon. Numerorivit vipeltävät silmissä. Logistinen regressio on mun paras kaveri. Jonkun on pian tultava tähän väliin tai mulle käy huonosti. Lupasin itselleni et mä lopetan tän mut en mä voinutkaan. Mihinköhän tästä päätyy? Joensuusta on ollut puhetta, Keravastakin. Vaikea sanoa. Miksei Rovaniemelle?

Okei, se olis jo hieman pelottava ajatus.

Eilen oli melko kummaa olla salilla. Huomasin ettei mun aivot pysty toimimaan yli yhdellä kanavalla kerralla. Kolme olisi tarvittu. Hemmetti. Oikeat ADHD-lapset lienevät haasteellisia, mutta on niissä rajatapauksissakin tekemistä. RITALINIA vaan koko porukalle.

Jälleen kerran hyödytön päivä, täynnä tehottomuutta ja laiskuutta. Mutta mikäs siinä. Tarvitaanhan meitä laiskojakin maailmassa! Sitä paitsi eilisen kyykkytreenin jälkeen edes kouluun pääsy tuntuu jo voitolta.