Oikeasti. Kuinkakohan moni ajattelee sitä, mitä jonkin asian annostelu päivittäin suurissä määrin tekee? Paloasemalla asuminen on kova muutos mihin tahansa elämään tottuneelle. Jos jotakin, se muistuttaa yllättävän paljon varusmiespalvelusta. Kaikki jaetaan kaikkien kesken, on selkeät komentosuhteet ja joidenkin tehtävä on valvoa, johtaa ja käskeä, joidenkin tehtävä on taas totella. Koska tahansa voidaan mitä ihmeellisimpiä asioita vaatia puoli neljältä aamuyöstä ja jos ei sitä pysty toteuttamaan heti, tulee palaute kyllä vauhdilla.
Onko tämä valittamista? Ei, ei ole. Enemmänkin pohdiskelua siitä mitä kaikkia ajatuksia päässä herää. En vaihtaisi tätä mihinkään ja viihdyn joka päivä. Silti, voin myös häpeämättä myöntää että välillä meno käy raskaaksi ja pääkoppa kaipaisi hetken vapautta, hetkeä ilman paloautoja ja automaattihälytyksiä. Yhtä kunnon nukuttua yötä ja elokuvaa joka ei katkea kesken kaiken. Ilmeisesti, pätkittäinen elämä on se hinta joka täytyy maksaa, eikä siinä mitään, maksan kyllä.
Tarkemmin kun ajattelee, tämä on hiivatin hieno tapa nopeutetusti nähdä, pitääkö alasta oikeasti ja onko itsessä oikeasti ainesta tähän. Sen sijaan, että mielipide muokkautuisi kymmenen vuoden varrella ja ärsyttävät asiat kasautuisivat kontolle saavuttaen räjähdyspisteen jossakin vaiheessa, tämä elämäntyyli lyö sen kaiken vasten kasvoja. Yhdessä paketissa, lyhyessä ajassa. On eri asia haluta olla palomies kun saa tehdä "sankaritekoja" palavalla katolla, ottaa hienoja kuvia ja ajella pelkkiä elvytyksiä. Entä kun keskiyöllä silmät ristissä, janoisena ja pahalta haisevana, täyttää paineilmapulloja komerossa? Kun rullaa letkuja pesuriin vaikka tuntuu siltä, ettei väsymykseltään jaksa enää? Tai kun ambulanssille tulee neljäs hoitolaitossiirto samana yönä ja aamulla pitäisi olla myös aikaisin palotarkastuksella?
Perinteistä ja vanhojen partojen puheista kumpuaa sama henki. Palomies on palomies, palomies sammuttaa paloja. "Tosimiesten keikka" on rakennuspalo, kaikki muu on turhaa eikä merkitse. Ensihoito on vain pakkopullaa, öljyvahinkojen torjunta puunhalailua ja kanto-avut kuuluvat "jollekin toiselle."
Teen nyt jotakin todella tyhmää ja nuorelle oppilaalle sopimatonta, ja totean edellämainitusta, että
"HÖPÖHÖPÖ".
Tosimies, se oikea palomies, istuu ambulanssissa hoitolaitossiirrolla ja ajaa hymyillen jokaisen kiireettömän sairaankuljetustehtävän. Jossei halua ensihoitoa, etsikööt toisen alan. Tosipalomies rullaa letkuja, siivoaa, pesee paloautoja, kokkaa päivällisen ja tekee paperityöt. Palomies ottaa automaattikeikan joka kerta siten kuin se tällä kertaa olisi aiheellinen. Palomies kerää öljyt kadulta, luonnosta ja omaisuuden päältä. Palomies suorittaa ennaltaehkäisevän valistuksen ja koulutuksen hymyillen tietäen, että sillä saavutetaan todellinen voitto.
Tottakai, sehän on vain minun mielipide, mutta näin ajattelen. Toisaalta, tiedän myös olevani liian nuori ja kokematon sanomaan oikeastaan yhtään mitään, suuntaan tai toiseen. Ristiriitaista.
Lue alkuperäiseltä sivulta, www.1001keikkaa.blogspot.com