IRC-Galleria

Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet. (Joh. 6:37-40)

Vietämme “Halloween” juhlaa, mutta moniko tietää, mistä juhla on lähtöisin ja miksi sitä vietettiin?

Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan “Samhaihin”. Samhainin aikaan aaveiden uskottiin voivan sekaantua ihmisten elämään, koska silloin vuoden aikana menehtyneiden sielut matkasivat kuolleiden asuinsijoille. Ihmiset uhrasivat yhdessä ruokaa ja eläimiä sekä sytyttivät suuria tulia kunnioittaakseen ja auttaakseen kuolleiden vaellusta.

Kristinuskon levitessä lähetystyötekijöitä kehoitettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Niinpä tämäkin pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla. Paavi Gregorius III siirsi toukokuun 13. päivänä vietetyn Neitsyt Marian ja Marttyyrien muistopäivän lokakuun 31. päiväksi 800 luvulla. Irlannissa tämä päivä sai nimen “All Hallows Eve”, eli “Kaikkien Pyhien Yö”. Marraskuun 1. päivä oli varsinainen juhlapäivä “All Saints Day” (All Hallows Day), “Pyhien Päivä”.

Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan Kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset.

Monet kirkot suhtautuvat Halloweenin viettoon äärimmäisen kielteisesti sen pakanallisten elementtien vuoksi.

Meillä Suomessa ei juuri monikaan vietä Halloweenia, mutta “Pyhien Päivää” vietämme. Silloin muistamme poisnukkuneita omaisiamme ja lähimmäisiämme. Silloin sytytämme heidän haudoilleen kynttilöitä ja viemme kukkatervehdyksiä.

Me kristityt uskomme, että meitä ohjaa ja suojelee meidän Jumalamme. Hän on meidän kanssamme aina ja kaikkialla. Meillä on Hänessä ylösnousemuksen toivo!

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. (Ps. 139:7-12)

Me voimme luottaa siihen, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, vaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus ristinkuolemallaan Golgatalla kärsi meidän puolestamme syntiemme rangaistuksen ja siksi meillä on ikuinen elämä.

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. (2. Kor. 5:1-4)

Meidän Herramme Jeesus nousi ylös taivaaseen valmistelemaan meille asuntoa sinne.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. (2. Kor. 5:5-7)

Me voimme olla turvallisin mielin. Ylösnousemuksen toivo avaa meille tien Jumalan kirkkauteen. Siellä meillä on ikuinen asunto Hänen luonaan. Siellä ei ole sairautta, kärsimystä eikä kurjuutta.

Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:8-12)

Ylistäkää ja kiittäkää Herraa!

Lähde:

Pastori Jorma Kuusijärvi, 31.10.2009