IRC-Galleria

Kuinka outoa olikaan herätä tähän aamuun.
Kun tiesin että olet poissa.
Niitä aamuja tulee olemaan monta, ja tämä sama kaava jatkuu vielä monta kertaa.
Kuinka opin siihen ettet palaa?
Kauanko kestää että unohdan?
Toivon, etten unohda ikinä. Toivon, etten ikinä sano:
"Ai niin, silloin sinä kesänä se tapahtui. Kuinka olenkaan voinut unohtaa?"

En ikinä halua unohtaa sua, Juulia. Sä jätit merkin mun sydämeen ja mä hoivaan sitä niin paljon, että siitä jää arpi, joka muistuttaa yhteisistä hetkistä. Kukaan ei tule tätä ymmärtämään, mutta toivon, että me pian voidaan muistaa vaan kaikki ne positiiviset hetket. Tätä yksinäisyyden tunnetta en tahdo muistella. Enkä tahdo muistella sitäkään, kuinka yksinäinen sä mahdoit olla.
Me tutustuttiin vasta ihan hetki sitten, mutta se ei nyt tunnu miltään. Tuntuu kuin oltais tunnettu aina.
Sua oli aina niin ihana nähdä Juulia.


Onneks me sua ikävoivät voidaan turvautua näinä hetkinä toisiimme. Se on paras voima jolla jaksaa.


Nuku rauhassa, hymy kasvoillasi.

Juulia Honka 10.3.1989-5.7.2008