IRC-Galleria

Ehkä tästä motivoituneena jaksan muuttaa asioita.
...
tai sit en.


Ella Wheeler Wilcox - Solitude

Laugh, and the world laughs with you;
Weep, and you weep alone;
For the sad old earth must borrow its mirth,
But has trouble enough of its own.
Sing, and the hills will answer;
Sigh, it is lost on the air;
The echoes bound to a joyful sound,
But shrink from voicing care.

Rejoice, and men will seek you;
Grieve, and they turn and go;
They want full measure of all your pleasure,
But they do not need your woe.
Be glad, and your friends are many;
Be sad, and you lose them all,—
There are none to decline your nectared wine,
But alone you must drink life’s gall.

Feast, and your halls are crowded;
Fast, and the world goes by.
Succeed and give, and it helps you live,
But no man can help you die.
There is room in the halls of pleasure
For a large and lordly train,
But one by one we must all file on
Through the narrow aisles of pain.

Päivittäi käy sillee et tulee joku kiva/jännä juttu tai ajatus mieleen ja sit joku pieni asia saa hetkeksi mun huomion ja unohan sen asian. Niinku nyt tuli mielee joku hieno quote minkä oisin halunnu laittaa tilakseni tänne niin näin nimimerkin, pelkästää luin sen ja siin välissä, n. sekunnissa unohin. Ärsyttää perkele.

kävis kaupassa hakemassa taas kaliaa tähän krapulaa ja alkais siivoomaa kämppää. Tulukaahan joku seuraks? :D

“Here is my final point. About drugs, about alcohol, about pornography and smoking and everything else. What business is it of yours what I do, read, buy, see, say, think, who I fuck, what I take into my body-
as long as I do not harm another human being on this planet?”
-Bill Hicks

Minä krapula.
Minä sima.
Minä humala.
Minä sammua.
Minä krapula.

Jotain kovin hienoa!

Kivaa taidetta, nimittäin

Nyt taas kuumottaa olla valvetilassa yksin kotona ku oli taas nii outo uni. Pelkään et nurkan takaa tai jostai kaapista tulee joku dr. Lecter tai vähintää joku yhtä veikee hahmo.
Juu eli näin unta mis heräsin kerrostalossa (oikeasti asun yksin luhtitaloasunnos.) Kuulin ku kämppis, Sanna oli lähössä ja laittamas takkii päälle. Se jätti oven auki ja harhaili rappukäytässä niinku sil ei ois omaa tahtoa ja niinku ois känni tai jtn ja se mutisi itseksee et pitää mennä alempii kerroksii. (meno vitun Elisa Lam.) Otin kii kädestä ja sanoin et mitä teet, mennää takas sisää ni se vaa kattoo mua, hymyilee vienosti ja on et "Alempii kerroksiin. Mennään. Tuu." se lähti tän jälkee taas harhailee rappusia kohti ja koitin ottaa kädestä kii ja sanoo et mennää takas sisälle, ja se kattoo mua iha kauhuissaa ja kiljuu. Sit vaa lopettaa, ja lähtee harhailemaa jonneki taas ja ainaku koitan koskee siihe tai jotai ni se vaa on iha kauhuissaa ja kattoo ja osoittaa mua, kiljuu tai huutaa et "ei, ei, ei, mee poooiiisss." Sit se alkaa muuttaa muotoa kaikenlaiseks pelottavaks, niinku esimerkiks et laitto kämmenet ja päkiät maahan ja raajat kasvo pituutta ja kasvoista tuli jotku pelottavat hyönteis-ihmishybridit ja isot terävät hampaat, mustat hiukset kasvo vaa hirveen nopeeta sen päästä. Siis jotai aivan hirveitä juttui, se muutti muotoaa erilaisiks pariki kertaa ja aika nopeaa. Se lähesty mua kans ja painuin nurkkaa vasten ja suojasin pääni. Sit mitää ei tapahtunu, kohotan katseen ja käytävällä seisoskelee vaa pieni tummaihoine poika vihreessä raitapaidassa. Se oli vaa et mennää alemmas. Koitan taas sanoo et eiku mennää nyt sisälle takasin. "Kerätää rohkeutemme ja mennää alempaan kerrokseen" se sanoi, ja vastasn et "Siel on viel pelottavampia asioita ku tääl" johon se vaa sano et "Tiedän." sit suostun, nostan sen pojan sylii ja lähen kävelee rappui alas. Sit just ku astun vikan rappusen, käännnyn nopeesti kattoo sitä poikaa ja sil jotku demoniset ja luihut kasvot ja toine silmä sellane iso kyborgisilmä joka tuntuu imevän mua sisällee ja sit vaa säpsähin hereille taas. Oisin halunnu nukkua oikee erityispitkät unet mut ei vittu sitte.

Pirut seinällä tanssii polkkaa,
sormella osoittaa ja minua pilkkaa.
Jäljellä ei enää yhtään tilkkaa,
jokohan pitäisi lopettaa?
Aamuisin tanssii verhot silmissä,
olo on paha ja minä olen perseestä.
En taida silti oppia virheistä.

Kumma juttu,
kun itseään syyllistää kovin.
En vain tiedä, mitä tehdä.
Tarkoitus oli istua vain tovi,
mutta se taisikin vierähtää
vähän pidemmäksi.
Pirut soimaa, ja syyttää, sanoo:
"Itsesäälistä sinä vain ryyppäät!"

No ehkä jos sais jotai aikaseks,
rajottas päihteiden käyttöä,
tosin tällä hetkellä on todellisuus
liian hirveetä.
En kykene millekään,
ei oo ees rytmiä,
paitsi yö juoda ja nukkua sit päivällä.
Töitä ja koulua? Hälläväliä, en taida
mä moiseen nyt kyetä.

Ku Pyhimyksen sanotukset on nii neroja!

Tapahtui 4 pvä sitten ku oli päälle viikon ryyppyputki. (kirjoitettu myös silloin)
Heräsin kolme kertaa putkee painajaisesta. Vasta kolmannel kerral heräsin tähä todellisuutee. En uskalla nukkua ku tos näin unta jossa vaa pyörin lattialla sillee oudost niinku hyrrä lantioluuni varassa ja olin sekasi, toine kaveri nukkuu mun sängyllä. Selitän sille et ku se selittää aina kytäntaposta ni miksei mee ja tuhoo koko asemaa. Sit vaa säpsähin hereille, käännyn ja Hannibal Lecter pakkopaidassa ja se maski päällä siinä kärryjutussa iha mun vieres. Sit se pomppas siit kärrystä ylös, mä pomppaan jonneki nurkkaa ja se kysyy et "Kuumottaako!?" Sit säpsähän ylös, oon sillee et huh se oliki vaa unta, katon nurkkaa ja siel on joku varjohahmo tuijottamassa.
Säpsähdin taas hereille, viimeinkin oikeasti "Tähän todellisuuteen."
En edes oo varma oliko unta vai deliriumi hallusinaatioita. Kuumotti nii paljo et oli pakko mennä frendin luo hengaa ja nukkuu yöksi ku uskaltanu olla kotona.