IRC-Galleria

Oon ihan eksyksissä, mahdoton löytää tietä.
Pimeessä on vaikea kulkea ja auringosta ei ole tietoakaan. Luulin että löysin jotain, johtolangan. Merkit olivat kuitenkin väärät, harhaan kuljin ja umpikujaan päädyin. Saipa joku siitäkin varmaan makeat naurut.
On vaikea enää löytää oikealle tielle, vai onko oikeaa tietä edes? Onko tämä kaikki vaan surkeiden sattumusten sarjaa, kepponen kukaties? Tikkari, joka annetaan lapselle, mutta joka otetaan sitten pois?
Labyrintti jossa ei ole oikeaa tietä.. On vain ongelmanratkaisuja mutkikkaita reittejä, paljon pähkäilyä mutta loppujenlopuksi kaikki johtaa vain umpikujaan ja mielipahaan?
Väsyttää, mutta pakko on kulkea. En jaksaisi jaksaa enää, ei jaksaisi enää yrittää. Istun yksin pimeässä väsyneenä, hengähdän ja angstaan. Ehkä kaikki unet ja unelmat oikeasta tiestä ja täydellisyydestä ovat vain kuvitelmaa.
Olen rotta jonka hullu tiedemies pistänyt ansoitettuun labyrinttiin. Rotta joka kulkee juuston johdattamana etsien määränpäätä, tavoitetta, onnea.

Nyt lepään. Aluksi pettymys oli suuri, mutta nyt mieli on tyhjä.
Ei tunteita, ei ajatuksia, ei mitään. Vain tarkoituksetonta materiaa..
Olen vain orgaanista moskaa.
Sivuutettu, syrjään heitetty ja feidattu paska kengänpohjassa.

Herään hetken levättyäni ja jatkan taivalta. Uusi toivon kipinä sydämessä, kuljen kohti uutta umpikujaa, uutta epäonnistumista ja uutta masentumista.
Tiedän sen, näin se aina menee.
Tekeekö se minusta tyhmän vai optimistin? Ovatko nämä kaksi sama asia? Pessimistit luovuttavat, realistit tappavat itsensä, mutta optimistit luottavat, että tarpeeksi monen käännöksen jälkeen edessä on juustoa.

Mene ja tiedä, tämä rotta ei luovuta. Tämä rotta uskoo, että löytää juustonsa vaikka se veisi loppuelämän. Tämä rotta uskoo parempaan huomiseen. Tämä rotta uskoo, että jossain on juusto jäljellä, ja aikoo sen löytää.

Oletko juusto vai umpikuja?

Vertauskuvia vertauskuvia vertauskuvia.. Kaikkihan niitä rakastaa, eikö?
Kiva jos joku saa tästä jotain irti, vaikka jotain mikä mun elämään liittyy. Vähän angstia, myönnän, mutta nyt on sellainen olo. Oon silti varma et sateen jälkeen on pouta (ennemmin tai myöhemmin), talven jälkeen koittaa kesä ja jokaisella pilvellä on kultareunus. Paistaa se päivä risukasaankin, tähän myös.
Nyt olen hylätty, vihainen, pettynyt, surulinen, yksinäinen ja kaikkea negatiivista, mutta kukaties huomenna olen onneni kukkuloilla tai ainakin oma iloinen itseni.
"Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtuu, niin paljon käänteit sun elämään mahtuu"
Huominen on syy jatkaa.

Näihin tarinoihin, näihin tunnelmiin. Timo kuittaa ja katoaa yöhön.
Peas