Avasin eteisen oven, se liukui hitaasti auki. Ensimmäisenä näin Dixien, oli ollut koko päivän yksin kotona, ilahtui kun näki minut.
Katsahdin nurkkaan jossa paikkasi oli. Ennen siinä oli tyyny, pari pyyhettä ja nalle. Nyt siinä ei ollut mitään. Kyynel valui poskelleni. "En voi vieläkään usko että olet poissa."
En halunnut luopua sinusta. Olimme parhaita ystäviä, lohdutit minua kun surin. Pystyin halaamaan sinua, laitoit pääsi olkapäälleni, aivan kuin halasit minua takaisin.
Ikävöin sinua.
