IRC-Galleria

Jeps vittu et oli kauhee yö, ku en saanu nukuttuu enkä toisaalta ois halunnukaan nukkuu, mutt kumminkin.Meni yö valvoessa ja ajatelles asioit, menneitä ja tulevaan.Oon pahoillani kaikesta mitä joskus oon möhliny, ei oo ollu tarkotus (toisaalta eihän meillä kenelläkään koskaan oo tarkotus. Mutta tarkotan tätä kun sanon näin)...Sellanen mä vaan joskus oon/ollu ja nykyään tajuan ja olen hiljaa. koska ite ainakin koitan nyt unohtaa, niin hyvät ku huotonkin asiat. Tiän et tää kuulostaa risti riitaselta kaiken sen kanssa mitä oon sanonu ja varsinkin sen mitä usein sanon "et mennyt aika ja muistot ja kokemukset on tehny musta tälläsen minkälainen oon ja et oon ylpee siitä" mutt nyt tajua kuinka paljon harmia ja ongelmia olen tuottanut teille muille. Ja ehkä onkin siis parempi, vaikkei koskaan voi unohtaa (tai no voi jos oikeesti haluaa, mutta silloin siihen tarvitaan todella vahva syy ja usko sen asian puolesta minkä takia pitäisi jotain unohtaa), siis nyt puhun menneistä ajoista ja ihmisestä joisa tunnen.

Unohdin itse vasten tahtoani tässä jokin aika sitten (koska oli vai yksin kertaisesti pakko), henkilön koska siitä oli vaan niin vaikea päästää irti tai ehkä se ei johtunut hänestä vaan muistoista siltä ajalta ne ovat niin rakkaita ja tärkeitä mutta niiden kanssa en enään vaan voi jakaa eteen päin.Siitä oli tullut ehkä jonkin lainen "pakko mieli" niin kuin hyvä kaverini sanoin. Ja nyt en enään muista nähtä tai muistoja tuolta ajalta tai ainakin pyrin unohtamaan. Se on pitkä ja vaikea porsessi jos sitä lähtee käymään läpi ja tiedän että tulen tulevaisuudessa törmäämään tähän henkilöön ja muistoihin mutta aijon vai kävellä ohi niin kuin hän olisi joku tuntematon minulle eikä muistoja olisi. Ja nyt hän sitä onkin samoin kuin myös muistot ja hyvä niin minulle ja hänelle. Ja kaikkien muidenkin kannalta jotka asiaan joskus tuli sekoitettua... En voi muuta kuin sanoa olevani pahoillani, mutta anteaksi en voi pyytää koska se edellyttäisi hänelle puhumista sekä muistojen herättämistä mieleen ja silloin tämä koko prosessi olisi ollut turha... Olenvan niin kovin pahoillani toivottavasti hänja muutkin voivat ymmärtää sen joskus ymmärtää tämän, mutta en voi muutakaan...

Muistoisa on se paha että ne heräävät aina uudelleen ja uudelleen eri henkilöiden ja uudelleen kokemisen kautta väistämättä mutt voi senkin torjua se vain on kaksi kertaa vaikeampaa kuin unohtaminen ja kaikki tämän tietää jotka joskus ovat yritäneet unohtaa jotain se on tuskallista ja vaikea eikö olekiin.

Ehkä samalla pakenen niitä muistoja ,muistoja paremmasta ajasta ja siitä kun ei ollut huolia,
kun olin vielä viaton pikku tyttö mutta nykyään on kaikki toisin. On joutunu kova ja kylmän maailman uhriksi ja runtelemaksi mutta näin se vain menee ja jos aikoo pärjätä on joskus jätettävä asioitaan taakseen ja uhohdettava ,mutt sitä se elämä todellisuudessa on. Yksin olemista tämän maailman testissä josta ei ole ulos pääsyä tai oikeaa vastausta mutta ehkä kaikki helpottuu kun on poissa kun ei voi enään palata ei enään koskaan palata ehkä silloin ymmärrämme tätä paikkaa paremmin. Ja näitä koettaelemuksia ja henkilöitä jotka selkään puukottavat ja juoruavatt muiden asoita, näitä murjaajia ja syytöminä tuomittuja rikollia ja niitä jotka ovat pääseet ilman rangaistusta teoistaa. kuka heitä vielä pystyy ymärtämään täysin ja kokemaan heidän tunteensa ja tuskansa. Tai niitä joilla on sydän murtunut tai niitä jotka eivät kerinneet sanoa rakkaimmilleen hyvästejä onnetomuuden jai sairauden takia mutta aina me emme voi tehdä mitään ja sen jos mikä on turhauttavaa ja murtaa ihmisen kun pitää tyytyä katsomaan sivusta avuttomana tietäen ettei mitään ole tehtävissä eikä itse voi autaa tai astua siihen paikkaan toisen tilalle kuolla toisen puolesta murtaan sydäntään rakkaansa puolesta ja suojella lähimmäisiään niitä rakkaita sukulaisia ja ystäviä tältä kaikelta. elämä on raskasta ja synkää todellisuudessa kukaan vaan ei uskalla katsoa sitä joten he kehittävät teko maailman fantasian kuvitelman jossa elävät valheen keskellä muka turvassa kaikelta tuolta pahalta kun vai voisimmekin elää niin.