Jos se on totta mitä oon tässä jo vähän aikaa miettiny, ni voi helvetin vitun kuustoista.
Olen ihan saatanan pettynyt, koska mä ihan oikeasti kuvittelin, että säkin pidät mua oikeana ystävänä. Mulle sä oot ollu siitä asti ku ruvettiin kunnolla oleen tekemisissä.
Mä vihaan salaisuuksia! Varsinkin jos muut pitävät niitä mukamas siitä syystä, koska se tieto mukamas loukkaisi minua.
Helvetti sentään ollaan aikuisia ihmisiä!
Kuinka monesti mä olen sullekki sanonu, et mä en ihan tosissaan suutu helposti, enkä todellakaan tunne jutuissa vaikka ne saattaaki sattua. Salisuuksien pitämiset sattuu enemmän. Paljon enemmän, koska jos mä saan ite mua koskevat salaisuudet selville luottamus menee sen siliän tien.
Jos jumankauta tiiät mistä puhun, ni voisit kertoo sen suoraan. Naamatusten ei tarvitse, koska asut niin kaukana, mut voisit ees jotenki selvittää tän.
Tiedokses, mä HALUAN olla vielä sun ystävä. Mut jos sä tällasen takia haluat vältellä mua ja unohtaa mut ni ihan vapaasti. Olis vaan ihan mukavaa tietää kenen takia mun ei tarvii enää itkeä, koska jos olisit heti kertonu mua ei olis vaivannu tippaakaa. Tai no, vähäsen tietty, mut hei! Sä tiedät miks ja mä pääsen tollasten asioitten yli.
Oisit voinu vaan puhuu suoraan.