Tuntuu kuin hukkuisin.... suureen pohjattomaan yksinäisyyteen... kun kerran on pohjalle vajonnut ylös ei ole nousemista... ainakaan ilman apua... apua on turhaa odottaa... kukaan ei kuule vaikka kuinka huutaisit... olen jo vajonnut pohjaan... en saa apua vaikka kuinka huutaisin... lopulta vajoan syvään koomaan josta en herää enää koskaan... voisimpa olla jo siinä koomassa... ei tarvitsisi kestää tätä oloa... tunteet ovat jo kadonneet kauan aikaa sitten... jos jotkut väittää että apu löytyy jostain.... he ovat väärässä... apua ei löydy vaikka kuinka yrittää... on vain nieltävä se, että olet yksin... ilman mitään apua... ilman jotakuta joka olisi aina vierellä...