IRC-Galleria

"Hälytys Kanuunatiellä

Posteljooni pyöräili tapansa mukaan Niilon Suoja & Sapuskan ohi ja jätti rypistyneen sanomalehden portaille. Vasta herännyt "Niilo" (vitut mikään Niilo, kyseessä on paatunut pers.. rikollinen joka kutsuu itseään salaperäisesti Feraliksi alamaailman piireissä) kohenteli vielä suihkusta kosteiden hiustensa suojana olevaa pyyhettä ja kumartui laiskasti poimimaan lehden. Aamuisen hajamielisenä hän napsautti kahvinkeittimen päälle ja istuutui kuuntelemaan sen rauhoittavaa porinaa. Kello ei ollut vielä seitsemää, liike aukeaisi vasta puolen tunnin kuluttua jotta kahvin ehtisi juoda rauhassa. Niilo selaili lehteä ja toisella sivulla hänen silmiinsä osui hämmentävä otsikko:" Pormestari haluaa antaa vuoden yksityisyrittäjä-palkinnon Niilon Suoja & Sapuskalle. Pormestari saapuu tänään itse maistelemaan kuuluisia nuudeleita sekä tietenkin kokeilemaan paljon puhuttua kokovartalokondomia, joka on tarujen mukaan pelastanut käyttäjänsä ties mistä pulasta."
Niilo loikkasi pystyyn ja pudotti vielä palavan savukkeensa kylpytakkinsa aukosta sisään. Hetken tuskasta kiljuttuaan hän viimein sai tumpin poimittua ja viskasi sen äkäisenä olkansa yli. "Vittu! Pormestari tulee, nyt on tiukka paikka. Salaisuus ei saa paljastua, muuten kaikki on ohi ja Isomursu tekee minusta palttua"- Niilo ajatteli. (Mitä, luulitko hänen olevan menestykäs sooloilijarikollinen- ei, Niilollakin on pomo ja häntä kutsutaan salanimellä Isomursu. Hänen henkilöllisyyttään en voi paljastaa.) Niilo kiskoi essun ylleen ja juoksi avaamaan ovet. Hän jynssäsi pöydät ja tiskasi viimeiset lautaset, ehtipä hakea naapurin mummolta muutaman kukkasenkin maljakkoihin. Hetken hyvää jälkeä ihasteltuaan hän istui tiskin taakse miettimään suunnitelmaa. Jos pormestari vetäisi kokovartalokortsun ylleen, tuho olisi varma. Pormestari oli lihava mies joten kortsun vaikutus olisi äärimmäinen hänen yllään- kaupungin päämiehestä tulisi hetkessä pikaruokaa. "Jos laitan vaseliinia kortsuun niin hän ei sula niin nopeasti", Niilo järkeili ja pinkaisi hakemaan lähikaupasta nejätoista purkkia vaseliinia jotka hän sulatti kattilassa ja kaatoi XXXL-kokoisen kokovartalokortsun sisään. Siitä tuli yököttävä, paksu lima kortsun jalkaosuuteen mutta oli sekin parempi kun ei mitään. Kuolemaa nopeutti myös se ettei kortsuissa ollut hengitysreikiä- tähän pormestarin erikoispukuun Niilo teki neulalla muutaman. Hän tunsi selvinneensä pinteestä, ja oli kauhean ylpeä itsestään. Ensimmäiset asiakkaat alkoivat valua tiskille ja Niilo viritti kuuluisan nuudelimiehen rehdin hymyn naamalleen.
- Mitä saisi olla, kaunis päivä ehheh, Niilo ryki ensimmäiselle asiakkaalle joka oli kaunis nainen. - Ottaisin täksi päiväksi kokovartalokortsun sekä anjovisnuudelit mukaan, nainen narisi. (Nimenomaan NARISI, jotkut ämmät narisevat puhuessaan ja se on perseestä) - Siitä niin ja hyvää ruokahalua, Niilo toivotti ja ojenti tiukkaan pakatun kokovartalokortsun hyllyltä. - Pukukoppi on tuolla, hän ohjeisti ja akka kopsutteli pukemaan suoja-asuaan.
Puolen päivän aikaan Niilo vilkaisi kelloa ja totesi- ahaa, nyt on valmista. Hän katsoi tietokoneeltaan paikantimen josta näkyi missä nainen ja kortsu menivät. Kartalla luki VALMIS ja siinä oli höyryävän nuudeliannoksen kuva, Niilo painoi nappia ja lähti hakemaan nuudeleitaan läheiseltä leikkikentältä. Siellä häntä odotti ihana tirisevä kortsullinen puolirasvaisia nuudeleita, (joiden seassa oli tamponi jota Niilo ei huomannut) jotka maistuisivat taas seuraavalle asiakkaalle.
Kolmen aikoihin hiekka pihalla ratisi ja kiiltävä musta auto kääntyi ravintolan eteen. Autosta nousi ulos pormestari nakkihymy punertavalla naamallaan. - tervetuloa, tämä on kunnia, Niilo mutisi ja kätteli turhankin lujin ottein pormestaria. - Istutkos heti pöytään? Hän kysyi ja pormestarin ilme kirkastui.
Niilo kaivoi vapisevin käsin esiin erikoiskortsun ja ryhtyi vaitoinasena esittelemään sitä pormestarille. - Tässä on vähä tommosta suoja-ainetta jos on herkkä iho... Tämä on tyköistuva erikoismalli... Niilo mumisi ja pormestari näytti innostuneelta. - No, pue päälle sitten! Hän huudahti ja läiskäytti kouransa yhteen. - Ai minä? Niilo kysyi ääni sortuen mutta nieli kysymyksen nopeasti. Tuo lihava ukko halusi siis hänen auttavan kortsun oikeaoppisesti ylle? Niilo harkitsi oksentamista mutta muisti kuka hänen edessään seisoi. - Tottakai, pukukoppi on täällä, seuratkaa vain minua.
Tunnin kuluttua pormestari seisoi hänen edessään, viimein kortsu yllään. Kortsun pukeminen oli ollut äärimmäistä voimaa ja kärsivällisyyttä vaativa tehtävä, puhumattakaan niistä pysyvistä traumoista jotka jää kun joutuu tunkemaan alastoman ylipainoisen äijän kumiasuun. Pormestari yritti hymyillä mutta puku kiristi. Vaseliini muodosti eltaantuneen näköisen kellertävän kerroksen kumin alle, ja sitä tirisi niistä muutamasta hengitysreiästä jotka Niilo viisaana miehenä oli laittanut.
Mitä tästä kammottavasta yhteensattumasta seuraa? Se selviää seuraavassa episodissa, Huutoa Kanuunatiellä!"