IRC-Galleria

Harvalle ihmiselle sana koulukiusaaminen on vieras. Uskon että me kaikki, jotka vähääkään harrastamme sosiaalisia kontakteja, olemme olleet tekemisissä tämän ilmiön kanssa. Onneksi vain harvalle koulukiusaus (ei ole sukua kinkku- tai Janssonin kiusaukselle) on jokapäivästä. Jos kuitenkin sattuu olemaan näitä harvoja, voit olla varma ettei kiusaaminen pilaa vaan kouluaikaa, vaan todennäkösesti kiusatun, sekä usein kiusaajankin, loppuelämän.

Ala-astella lapsi alkaa miettiä minkälaisen kuvan hän itsestään muille antaa, ja muiden mielipiteet rupeavat kiinnostamaan. Teini-iässä kiinnostus muiden luomaan kuvaan itsestään kasvaa. Nuoruus on herkintä ja muutoksillisinta aikaa ihmisen elämässä. Vartalo kehittyy, aivot kehittyy, moraali kehittyy (tosin on todisteita ettei ne nyt ihan aina kehitykään...) ja kritiikki sattuu enemmän kuin missään muussa vaiheessa elämää. Kun sitten laitetaan kymmeniä, satoja, epävarmoja nuoria samaan rakennukseen, voidaan vähinkään odottaa BBn kaltaisia, tunnelataus täyteisiä ja traagisia yhteenottoja. Koulumaailmassa nuorten pitää rakentaa arvojärjestys, ja siitä on turha motkottaa, se on meidän luonteessamme, olemmehan laumaeläimiä. Vahvat syövät heikot, vai syövätkö?

Kiusaaja on tekijä ja kiusattu on uhri. Uhri ei yleensä saa tukea niiltä tahoilta joilta sitä eniten kaipaa: Vanhemmat, opettajat, kuraattori (pikainen gallupi! Kuinka moni on nähnyt koulunsa kuraattorin tai edes tietää hänen olemassaolostaan!?) Siinä vaiheessa kuin silmät vihdoinkin saadaan auki, on usein liian myöhäistä, ja toimenpiteet ovat älyttömiä: Kiusattu joutuu monesti vaihtamaan koulua, hän useasti saa rangaistuksen kotona, hänelle annetaan psyykkistä hoitoa... MITÄ!? Harvemmin kiusatulla on alunperin ollut mitään ongelmaa, ongelma on lähes aina kiusaajalla. Kiusaaja ei kuitenkaan saa tukea, vaan hänet useimmiten laiminlyödään, edes rangaistusta kiusaamisesta ei kuulu. Kiusaaja on samalla tavalla uhri, kuten kiusattukin.

Koulukiusaaminen jättää syvät haavat. Joskus nämä haavat arpeutuvat, mutta pieni raapaisu, ja voilà, haavat vuotavat taas. Ei masennuta kuitenkaan liiaksi. Joskus käy tuuri. Maailmassa on paljon huolehtivia ja rakastavia ihmisiä ja he ovat kuin Gregory House, he parantavat sinunkin haavasi. Kiusaaminen herättää itsesyytöksiä, ja onkin tärkeää että kiusattu, sekä kiusaaja, etsii ympärilleen ihmisiä jotka tukevat häntä ja antavat vilpitöntä positiivista palautetta.

Koitetaan siis vähän edes välittää muistakin eikä pelkästään meistä itsestämme. Ei vie paljon aikaa jos kysyt ystävältä miten hän OIKEASTI voi. Suuretkin haavat voidaan ennaltaehkäistä tarjoamalla sillointällöin olkapäätä ja lämmintä hymyä. Kliseistä on, mutta: Tehdään tästä maailmasta edes siedettävä paikka elää, kaikille.