Olet niin kaukana
en näe sinua enää
joskus olit vierelläni
ja nauroimme ja halasimme
olet paikassa jonne minä en pääse
en vaikka yritän
kuka sinä olet?
Mitä olet minulle?
Oletko van kultakippo sateenkaaren päässä,
jota ei voi koskaan saavuttaa,
vaikka seuraisi sateenkaarta?
Olet kuin sumu
katoat yhtä äkkiä kuin ilmestyit
Jätät jälkeesi vain kostean maan
ja häilyviä muistikuvia sumun keskellä.
Olet pallosalama; tulet sisään ovesta, sokaiset minut
ja häviät yöhön.
En saa sinua koskaan, tiedän sen. Jätät ikuisen merkkisi minuun.
Se palaa sydämessäni himmeällä liekillä, kunnes ehkä jonain päivänä
kun taivas on kirkas, se sammuu.