Kipua pelkää en, siedän sitä, tiedän sen.
Mutta kun katsot mua mä olen tyttö hiljainen.
Kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.
Suru käy kysymättä lupaa pöytään istumaan.
Onko meistä toisiamme silmiin katsomaan?
Sinä oot pieni poika joka oottaa peläten,
jätät mulle pitkän, pitkän kaipauksen
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet, jääksi muuttuu niinkuin itsestään.
Ohi kiitää pellot, pientareet
ja kylät joissa kohta herätään.
Kellot tehkää meille liikaa nyt, kuulkaa meidän pienet hyräilyt.
Rakastan sua tänään enemmän, kuin koskaan ennen
sen nyt käsitän.