IRC-Galleria

Kesä o lähteny jyllään hyvää tahtia, ei valittamista. Ainoo valittamisen aihe on kuitenki se että muutan taas opiskelijasoluihin, onneksi pariksi kuukaudeksi näillä näkymin. Koulu on alkanu meneen hyvin, keväisestä murhenäytelmästä on vähitellen toivuttu, ja kesätöiden/harjoittelun palkka juosta kipittelee pankkini holvien hoiviin.

Töissä suunnittelen loppukuvia, mulla on oma toimisto ja todella mukavaa. Palkka ei ole kummoinen, mutta se tulee kuitenkin oletettavasti nousemaan vuosien varrella. Täytyy olla kiitollinen, en tiedä kenelle, mutta yksi asia on varma - paikan saaminen oli paljolti myös hyvää tuuria. Antille tietenkin sopii pisteitä heittää kun mainitsi pienessä sievässä hyvästä työpaikastaan.

Toivottavasti tulee lämmin kesä ja kunnon reuhastukseen sopivat pitkät valoisat poutapäivät. En nyt keksi kummoisempaa.

Löysin Flogging Mollyn uudestaan, ihan pirun kovaa musaa :D harrrrr

*vinguttelee kuviteltua säkkipilliä*

.. ja soittelee käsillä ilmakitaraa.

..WAT?

Karhu

* Ursus arctos
* Pituus: 135 - 250 cm, häntä 5 - 15 cm
* Paino: 60 - 230 kg
* Elinikä: 30 - 40 vuotta

"Olet karhu! Ulkoiselta olemukseltasi saatat olla hyvin sympaattinen, mutta tarvittaessa osaat hurjistua. Olet elämän rennosti ottava ja mielipuuhaasi onkin nukkuminen."



Suomen suurin petoeläin on elintavoissaan hyvin joustava. Kylmässä pohjolassa karhu vetäytyy ravinnon puutteen vuoksi talviunille lokakuun ja huhtikuun ajaksi, kun taas etelämpänä Euroopassa karhut jättävät nokoset väliin, mutta sovittavat ruokavalionsa kasvispitoisemmaksi.

Karhun pesä voi olla hiekkarinteen luolassa, muurahaispesässä, maapuun alustassa tai kivilouhikossa. Metsän kuninkaan reviiri saattaa käsittää muutamia satoja neliökilometrejä.

Karhu on niin suuri, nopea ja vahvakyntinen, ettei sillä ole muita vihollisia kuin ihminen. Mesikämmen ei kuitenkaan näe yhtä hyvin kuin esimerkiksi toinen metsien peto ilves, mutta se haistaa ja kuulee erinomaisesti. Karhun kulkutapa on lönkyttävä käynti, joka ulospäin saattaa näyttää kömpelöltä. Otso on kuitenkin ketterä, ja se voi juosta yli 50 kilometrin tuntinopeudella.

Vaikka karhunaaraat parittelevatkin useiden urosten kanssa, sikiönkehitys on karhulla viivästynyt ja pentuja syntyy vain yhdestä kolmeen.

niin se elämäkin on vaan katoavaista. R.I.P. Bella.

Hyvä lukuja,

Meistä (minusta ja Veerasta) virallisesti kutsuttuna avomies ja -vaimo ensimmäinen syyskuuta, eli piakkoin.

Ei siinä vielä kaikki, nimittäin huomenna lähdetään Helsinkiin junalla aamusta, ollaan yötä Mauno-enolla ja Aila-tädilläni, ja sieltä meidät turvallisesti lämminsydäminen sankarillinen Mauno-enoni kuljettaa meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siitä alkaa ratkiriemukas seikkailua tihkuva maailmanvalloitus, joka ulottuu aina Kreetan saarelle, Haniaan saakka. Perillä tapaamme Veeran serkun, jolle salakuljetamme Taffelin sipsidippijauhepusseja, jotka ovat kuulemma erittäin suosittuja niissä maisemissa. (Ne o kyllä hyviä. Nam. Pitäiski ostaa sipsejä ja dippiä just nyt, harmi vaan ettei mikään kauppa ole auki).

Toisaalta on ihan mukava sitten palata Suomen kylmiin järvimaisemiin juomaan suomalaista herkullista olutta käryyttäen makkaraa. Kuka sitä mustekalaa nyt jaksaisi viikkokausia syödä kuitenkaan.

Muuttojupakka alkaakin heti pari päivää siitä kun ollaan saavuttu onnellisesti Nivalaan. Sitten kannetaan kaikki minkä irti saadaan, kahdesta omakotitalosta pieneen suloiseen asuntoomme, Ylivieskan keskustaan ( huom. kun katsoo Ylivieskan kartasta, meidän asuntomme on sen "KESKUSTA" sanan alapuolella ). Tervetuloa vaan käymään, siis.

EDIT: ei Veerastakaan poikaystävää sais. Onneksi.

Terveisin
Tuleva ruskeahko maailmanmatkaaja

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Tuli vaan tässä mieleen, kun IRC-galleria on aika yleinen paikka, että kuinkahan moni mut tuntee tai edes tietää.

Eli:

Kaikki jotka tuntee/tietää mut niin jättää yhden kommentin tähän päiväkirjaan kiitos :)

mut tuntee: hurjat 7

oon aika feimi :o

Soitin kuvassa ei vastaa täysin soitinta joka minulta varastettiin.

Tänään oli pakko ostaa konvehteja, lahjoja sekä tietenkin lahjapaperia + teippiä. Joulua siis odotellessa, oikeastaan Joulutunnelmia - ei nimittäin tunnu yhtään siltä että se parrakas horisko kompuroi koira nilkassaan tuvanperälle istahtaen viinanhajuisena nokka huurussa ja örähtää mietteliäästi tässä jokusen päivän kuluttua.

Joululaulut on kivoja, niitä tykkää kuunnella radiosta - kuitenkin ne eivät täysin viritä sitä täyttä tunnelmaa joka huipentuu hämyssä valaistuksessa istuttaessa, kun joulupukki koputtaa parkettilattiaan ikäviä lommoja tikkuisella kepillään jonka on tienvarresta sahannut kiireissään ja perhe laulaa soinnun vierestä aralla äänellä joululauluja. Se on se joulutunnelma josta tulee ne hyvät lämpimät väreet.

Ilmasto ei ole kovin suotuisa vielä Joulun odotukseen, joten tunnelmaan päästään vasta 24. päivä, kun kymmeniä koristeita on pikkutarkkaan ripusteltu jokaisen listan väliin, lattialla on 2 kiloa havunneulasia ja vettä, koira juoksentelee hädissään ja ihmeissään ympäri sohvia haistellen joka paikkaa. Joululauluja voidaan kuunnella stereoista jostain samasta vanhasta levystä jota on kuunneltu iäisyydet.

On mukava päästä kotiin istuskelemaan rauhaisasti olohuoneen sohvalle omaan kotiinsa missä on koko elämän asunut, kuitenkin unohtaneena mitä kaikkea tekemistä voisi olla. Pienenä tietenkin hyppi kaiken maailman lumikasoissa, rakensi lumilinnoja ja hyppeli voltteja ojaan. Olisi mukavaa joka Joulu olla se sama lapsi mikä nokka punaisena juoksenteli pihalla pikkuauto kädessään ja päästeli "WRUUM" -ääniä iloisella kimakalla äänellään.

Pitäisi tietenkin keksiä jotain ilahduttavaa koristetta ja kapinetta tänne opiskelijasoluunkin, tulisi edes vähän sitä tunnelmaa. Kaikki maksaa, etenkin joulun aikaan kaiken hinta nousee vähintään 200% kertoimella.

Pahin on vielä kuitenkin edessä - pitää ostaa suurin osa lahjoista ihmisille, ja noitua teipinpätkät sormissa parin tahattoman paperihaavan kera ja puristella lahjapaperia sinne sun tänne lahjan ympärille ja toivoa etteivät ihmiset paheksuisi taidottomuuttasi lahjojen paketoinnissa. Olisi helppoa palkata jonkinnäköinen lahjanpaketoitsija joka samalla miellyttävin ilmein laulaisi samalla Joululauluja. Ehkä sitten kun päätän voittaa lotossa, eli ei varmaan koskaan. Tätäkään tuskin tulee kukaan koskaan lukemaan - on sen verran pitkä. Huh huh.

Kuitenkin jaksoin uhrata sellaiset 9-10 minuuttia tyhjänpäiväisestä illanvietostani kirjoittamaan tajunnanvirtatekniikalla satunnaista vaikeastiluettavaa tekstiä kirjakielen ja puhekielen sekoitusta. Toivottavasti kukaan ei ole vaivautunut lukemaan tajuten lopuksi, ettei tämä olekaan ollut kovin sykähdyttävää tekstiä, eikä oikeastaan kerro tekemisistäni yhtään mitään. Voit kuitenkin tuntea olosi ainutlaatuiseksi kun olet vaivautunut tämän lukemaan - muut todennäköisesti ovat luovuttaneet ensisilmäyksellä.

Odotan viikonloppua innolla. Kuulemma on olemassa kiva salaisuus "hyvä juttu" jota mun pitää myöskin odottaa innolla. :) Saa nähdä mikä se mahtaa olla! Sian morsian soitti ja hölisi moottoriajoneuvokiellosta ja jostain Markusta, sitten se hoki että pitää lopettaa. Kovin epäilyttävää. Varmaankin pimeäajotunti Nivalan golfkentällä. Ainakin luulisin niin kovin vahvasti. Pelattiin tänään metsästäjän kans pöytätennistä ilman pöytää - oli aika mielenkiintoista ja peli oli vauhdikasta. Useita luita olis pienelläkin vauhdinlisäyksellä murtunut, oli se niin vauhdikasta.

Siinä piti siis lyödä pallo suoraan toista kohti jonka piti ensin pysäyttää se mailalla ja lyödä ilmasta takaisin. Nyt juon päärynämehua kaikessa rauhassa ja kirjoitan julkiseen päiväkirjaan, jotta kaikki menninkäiset ja sensellaiset (ehkä ihmisetkin) voi käydä lukemassa mitä päässäni liikkuu. En ihmettele jos eivät selväjärkisenä pidä.

Häkellyttävän jännittävää. Asensin Ubuntun 7.10 version koneelle ja vaikuttaa toimivan vallan mainiosti 4. asennuskerran jälkeen, moitteetta siis. Suihku tekis oikein hyvää. Taidan tämän jälkeen sinne lähteäkin. Huh huh. Kova kirjoitusurakka ja silleen. Tuhlasin tähänkin aikaani ainakin 10 minuuttia. Sitä saakin vanhana kuolinvuoteella todeta että olis sen 10 minuuttia voinut käyttää ihan muuhun, vaikka eriskummallisten töhnien kaivamiseksi korvista. Hykerteleväisen yltiömäistä toimintaa. Oppisi monia uusia asioita kehostani.

Huh huh. Ei olisi kannattanut lukea. Nyt sinäkin hoksasit juuri tuhlanneesi aikaa täyteen turhuuteen. Itke, peto. Varmaan olet ylpeä itsestäsi.