kelaan välil sitä et mitäs ku en oo enää tääl,
Ja entäpä jos vaan me kaikki seistään jäällä pettäväl,
Ja hukutaan yhtäkkii eikä enää täällä ketään nää,
Sillee varmaa lähdetäänki kaikki täältä elämäst,
Et eka yhtä köyttä vedetään sit yhtäkkii selättää,
Tää elämä sut sekä laittaa polvillesi huutaan,
Kunnes tajuut ettei ääntä lähe vaikka auot suuta,
Muttei mikään muistoi viedä pois voi vaik makaat jo arkus.