IRC-Galleria

en pysty sanoo mitää, mut mun on nyt mentävä,
on lennettävä niin kauas kuin mä vaan ennätän.
hengitän sisään, ja hengitän ulos,
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos.
kuka meistä kestää oikeesti loppuun asti,
loppuun palaa varmasti, sen salaa kavalasti.
salakavalasti haen pullosta taas lohtuu
mut mitä vittuu voi tehä ku rutiineihin tottuu.
olo helpottuu hetkeks, mut sit taas viha palaa.
vihaa pahaa maailmaa, tai sit mikä pahinta,
vihaa itseään, on itsensä vihollinen.
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen.
tarkotus ei ollut koskaa loukata mut
niin aina ymmärretää, vaik en sitä tarkottanut.
kipu lisääntyy, silmät verestää,
mun on aika mennä, on aika levähtää.


siivet lyöty poikki, lintunen tippuu
surenu niin paljon, et tottunut itkuun
sydän vuotaa verta ja liekki sammuu
menettäny kaiken, haaveet kaatuu


tiedän ettet ymmärrä, vaan oot iha ymmällää,
mut ymmärtäähän sen, koska en osaa selittää.
on vaan aika lähtee, niinku joskus jokaisel,
sytytän savukkeen, sytytän toisen.
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
halusin kaikkee, mut sainko mä mitään?
sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää,
mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää.
en kerjää säälii, mut haluun teiä tietävän
et taitaa viedä eri suuntaa nyt tie tämä.
ensimmäinen askel kohti uutta maailmaa,
parempaa jopa, vaikeet se on vielä sanoa.
toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä
tuunkohan takas, mä en tiedä.



siivet lyöty poikki, lintunen tippuu
surenu niin paljon, et tottunut itkuun
sydän vuotaa verta ja liekki sammuu
menettäny kaiken, haaveet kaatuu