olen haavoja täynnä, mutten vuoda verta.
lupaan itselleni: tää oli vika kerta,
kun oveni avaan ja lähelle päästän,
tästä lähtien mä kaiken mulle vain säästän.
tää oli ensimmäisen asteen murha, niin raaka,
sinuna mä pelkäisin kun taivaanporteilla vaaka,
punnitsee sun sydämen, se liikaa painaa,
ei ois kannattanut viedä sitä multa, nyt oon vainaa.