Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt syyskuun,
jotka kanssasi mä vietin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa, mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, malta en unohtaa.
Mä olin sulle kai pelkkää huvia vaan,
jotain, jotain, mitä tosissas et halunnutkaan.
Mä menin retkuun, menin retkuun tosiaan.
Nämä syyskuun yöt sai mut taikaan uskomaan.