IRC-Galleria

on se kyl hauska, et 16 vuotta on jo kestetty tätäki piinaa. on tää elämä ollu suurimmas osaks yhtä helvettiä (isän kuolema, debbien kuolema, masis yms kaikki ongelmat mitkä pysyy ihan mun omana asiana) Viimiset 3 vuotta mä oon kuitenki ehkä ollu kaikkein onnellisin: Mä oon vihdoin löytäny ystävät, joihi voi aidosti luottaa eikä tartte enää miettii et mitä paskaa ne kokoaja puhuu. Mul on harrastus, jota ei mikää tuu voittaa, mul alkaa elämä menee jo aika raiteillee. Ja sit viel puolen vuoden pääst, ku tää paska peruskoulu on ohi, mä lähden täält vitun tuppukyläst jenkkeihi opiskelee vuodeks(ainaki). Mä pääsen vihdoi takas kotiin, kaikkein vaikeinta siin vaan on, et mä joudun jättää kaikki ystävät tänne. Mut nyt lopetan tän mun oudon ihme touhun mitä mä selitän ja yritän keksi jotai järkevää tekemist