Silmät täyttyy kyynelistä,
viiltävä tuska ja kipu täyttää kehon.
Eikö se koskaan hellitä?
Ei vaan jaksais enää.
En uskalla näyttää mitä oikeasti ajattelen,
mitä tunnen,
ja kuka olen.
Pelkään.
Joskus haluisin vaan olla rohkea ja tehdä mitä haluan.
Näyttää kuka oikeasti olen.
Elää niin kuin haluan.
Kun olen onnellinen,
joku tulee ja murskaa onnellisuuteni.
Itken taas.
En uskalla, enkä halua kertoa kellekkään asioitani.
Hiljeneminen vain lisää tuskaa.
Eikä se helpota oloa..
En ymmärrä mitä pelkään.
En vain uskalla luottaa,
vaikka tiedän että voisin.
En vain pysty.