Oon menettäny uskon elämään ja rakkauteen
sitä oikeeta ei löydy, ei tuu valoo harmauteen
oon miettiny kuolemaa
nyt tosi paljon
kävelee ulkona yksinään mun elämän varjo
mut luonteeseen ei sovi yksinäisyys
oishan se hienoo saada perhe, tuntea isyys
muttei mul oo mitään hätää tehdä piilovoimaa
mitä järkee tehdä toinen masentelija laulamaan
jos mun kuolema ei satuttas ketään
oisin menny jo onnellisena hautaani lepää
mä en oo hyvä ihminen
oon tehny liikaa väärää
enkä enää tiedä elämäni määränpäätä
Tuntuu et kun menee ees jotenki hyvin
ni ihan varmasti osaan onneni tyrii
nyt tulis se oikee, ottas mua kädestä
sen jälkeen mulla ei ois hätää mistää, jea.