Vihreät niityt nyt odottivat Sinua,
vaikka toivoin, pyysin ettet jättäisi minua.
En vielä ollut valmis Sinusta luopumaan,
Sinun pois menoas kohtaamaan.
Olit nuori, täynnä energiaa,
kunnes sairaus voitti, aloit luovuttaa.
Ikävä on käpälien rapinaa, karvapalloa,
hännäntupsukkaa, Sinun hassua murinaa.
Siellä Sinulle on paljon voikukanlehtiä,
raikasta vettä, suuria metsiä.
Joskus me vielä kohdataan,
silloin riemulla iloitaan.
Pitkään pusitaan ja halitaan,
mikään ei voi meitä enää erottaa.
Siihen saakka oma Rakas Siiri-pupu,
voi hyvin, hyppele ja rauhassa nuku.
( Riina 11.3.2007)