Siintä tulee tänää tasan vuosi, kun Donna laskettiin paremmille maille. Aika on menny ihan sairaan nopeesti, tuntuu ku se ois ollu vasta eilen. Ikävä on kova edelleen, mutta tällai ku aikaa on kulunu ni on jo helpompi hengittää. Ja varsinki nyt ku mein Donna elää Veeti-pupun ruumiissa, kyllä niillä niin samat tavat on että huhhuh :D Tai sitten Veetillä on vaan identiteetti kriisi, se luulee olevansa koira :D <3
emmie tiie mitä muuta tässä voi sanoo, vielä mie Donnaa joku päivä rapsuttelen <3
Rakastan Sinua mamin oma karvakasa<3