nyt olen jättänyt mäntsälä cityn sykkeen taakseni ja suunnannut kohti maaseudun rauhaa. Kyllä, nyt ollaan rautavaaralla ja haetaan taistelukuosia joka auttaa jaksamaan hektistä elämänmenoa Cityssä. Vaikka itse asunkin keskellä metsää ja peltoa, olen kokenut valaistumisen täällä. Koska olet itse viimeksi jättänyt kännykän jälkeesi? Koska olet pysähtynyt katsomaan metsää ja yrittänyt löytää mahdollisimman monta vihreän sävyä? Et varmaan hetkeen, sinä oravanpyörässä kituva babylonin orja. Pointti on tässä se että minä rentoudun täällä ja sinä hajoat siellä. Hyvä molemmille, eikö vain?
ps. Sitten kun selviän tääältä ns. ``sivistyksen`` pariin, voinemme ehkä sivistyneesti nauttia pari ja keskustella matkastani arjen Tralla Lahan, ikuisen onnen ja kukoistuksen tyyssijoille.