Mä kaipaan sun lämmintä syliä. Turvallista syliä, josta voisin herätä aamulla onnellisena. Mä kaipaan sua. Miksi sä lähdit pois ja jätit mut yksin? Sä tiesit, kuinka se sattuu muhun, mut sä teit sen silti. Miksi? Oliks sun tarkotus satuttaa, satuttaa sitä, joka rakastaa sua kaikkein eniten?
Mä en voi olla ajattelematta sua joka päivä, vaikka muhun sattuu.
Muistatko sen ihanan päivän , kun me tavattiin? Kyllä mä tiedän, että muistat. Vaik sanoisitki ettet muista. Turha sitä on kieltää, mä rakastuin, ja se on paras asia, mitä mulle on koskaan tapahtunu vaik mä tiedän, et olin ehkä sulle vaa riesa. Ilma oli kylmää, mutta mä en välittänyt siitä, mä välitin vaa susta, salaa. Mun sydän pamppaili.Sä kysyit moneen kertaan, tykkäänkö sust oikeesti, ja mä hymyilin sun höpsölle ajatuksenjuoksullesi. Mä tykkäsin susta, ja pois en lähtis sun viereltäsi milloinkaan.
Enkä mä lähtenytkään, sä se olit.
Mä rakastin sun nauruasi ja huumorintajuasi. En koskaan ollut sulle vihainen tai suuttunut, vaikka annoit siihen syitä. Sun lähelläsi olin aina onnellinen ja iloinen. Meidän tapaaminen oli ihana asia, ainaki mulle. Rakkautta riitti joka päivälle, satoi tai paistoi. Ja niinä päivinä kun me ei nähty toisiamme, ikävä raastoi sisintä ja puhelimesta tuli niiden päivien paras keksintö. Vaikka me oltiin usein yhdessä, muille kavereille riitti silti vähän aikaa ja ystäväni ymmärsivät mun rakkauden.
Tämmönen persoona kun olen, mä rakastin erityisesti sun ihania juttuja. Vaikka ne eivät aina olleet mitään erityisiä, hauskoja tai ihania, mä kuuntelin aina täydestä sydämestäni. Kaikkein parhaat näistä jutuista oli sanat, jotka sä sanoit mulle ns. vikana tapaamispäivänämme, ja viime aikoina oon miettiny sitä monta kertaa huoneessani.
”Mä rakastan sua” sä sanoit, vaikka tiesin ettet tarkoita. Tarkoituksettomilla sanoilla oli kuitenkin mulle nii paljon arvoa, että nyt itken kun halusin kuulla ne edes suustasi, tarkoituksettomasta huolimatta.
Mä katson ulos ikkunasta. Näen linnun lentävän pois päin.
Sielläkö säkin olet nyt? Onko tuo se lintu, yrittääkö se näyttää mulle, missä sä olet? Mä lähden pois ikkunan luota toivoen, että mä nään sut vielä.
Ja kyllä mä tiedän, miksi.