IRC-Galleria

Mistä johtuu se, että melkein joka kerralla, koulupäivän päätyttyä ja tullessani tähän kurjaan loukkoon, purskahdan itkuun?
Se on niin törkeen totta, pitäiskö mun alkaa huolestumaan? Tai itse asiassa olen jo jonkin aikaa ollut hyvinkin huolissani itsestäni! Millainen musta lopulta tulee, jos tämä jatkuu vain eikä pääty?
Se on fakta, et mä oon herkkä ihminen, mut kyl mä sitkeeki oon enkä anna hyvin herkästi periksi. Mut jotenki viime aikoina musta on alkanu tuntumaan, et kaikki vaan valuu läpi sormien. Kaikki alkaa maistumaan puulta eikä melkein mikään jaksa millään kiinnostaa! Musta on tullu todella väsynyt ihminen!

Jospa tämä kaikki johtuisi vain koulusta. Olispa se niin. :/ Mutta kun ei ole! Nimeltämainitsematon syy kumauttaa mua joka viikko takaraivoon, lyö polvilleen, ja tuntuu, et kädet ei jaksa millään ottaa vastaan. No kyllä koulullakin on tähän osansa. Mut kaikki on niin jatkuvan väsyttävää ja kaikesta pitää huolehtia ja pitäisi jaksaa ja jaksaa vain olla ja tehdä töitä. En mä onnellinen ole. En näin, jos kaikki on koko ajan tällaista! Siis onneksi mulla on sentään joitaki asioita, jotka antaa sitä voimaa nousta taas pystyyn ja yrittää uudelleen. Mut kaikki tuntuu kiertävän vain kehää!

Lähdettäis jo kesän lämpöön, siihen ihanaan vapauteen ja siihen olotilaan, jolloin ei ole niin miljoonia velvollisuuksia tehtävänä! Jos mä voisin päättää, ottaisin tavarani ja lähimmät ystävät ja lähtisimme lämpimään maahan, missä sais vaan olla! Kaukana tästä paskasta. Siis heureka! Pikkase mä teen joskus niin!

Paskakoulua jäljellä enää 25 päivää, jonka jälkeen alkaa kirjoitukset, potkiaiset ja penkkarit. Voi hyvä Jumala, antaisit mun vaan päästä tästä kaikesta kunnialla läpi! Tiedän et siihen pitää uhrata minunkin voimiani, mut onko sen pakko olla niin tuskallista!?

Antakaa mun vaan karata täältä pois. Heti kun kaikki työ on tehty.

:(