Kahvia jälleen.
Hampaani muuttuvat tätä menoa iloisen keltaiseksi. Sitä paitsi kahvi haisee pahalle, enkä kehuisi sen makuakaan. Mutta olen silti aina valmis lähtemään kahville, jos joku pyytää. Olen niin herttainen kun olen juonut/saanut kofeiinia. Uskokaa minua, ei heitä jotka minua joutuvat kestämään. En millään malttaisi olla hiljaa. Suu käy nopeammin kuin aivot muodostavat tekstiä.
OI JOHNNY, MISSÄ OLIT?
Olen alkanut miettiä hoitoon hakeutumista.
Pieni pyöreä huone.
Vuorattu tyynyillä.
Pakkopaita.
Minä juoksemassa ympyrää.
Kuonokoppa.
Ei ääntäkään.