Pelko kalvaa sisintä
rautaisella kouralla sydämen murskaa
Ei armoa, rusetava voima ympärilläni
luuhistun maahan haukkoen happea
Vereni on minut pettänyt.
keuhkoni huutavat, kalvaen tietään ulos luisesta kehästään
Ruumiini vavahtelee
hiljaa sen toiminta lakkaa
sormeni puristuvat levyn ympärille
pitäen rankani pystyssä
silmät pelosta suurina katson kuvaistani
minuuteni on kuollut.
Ihoni nihkeä kylmästä hiestä
Minua pelottaa.
tajuntani huutaa aborttia.
Keskeyttäkää painajainen!
Auttakaa...
Ei happea, ei henkäystä tuulen omaista
vain rahisevaa korinaa kuoleman porteilla
Ei valoa tunnelin päässä.
Aistin vain pimeyttä ympärilläni.
ei valoa, ajaudun pois oman huutoni saattelemana
Auttakaa!
Kuunnelkaa, minä huudan teitä avukseni.
Mutta miksi näen vain teidän loittonevat selkänne?