en uskonut näkeväni tätä päivää että pudotaan reunalta. alas tullaan ja kovaa. onneksi köysi on jaloissa joka on pikku hiljaa alkanut kiristymään. pelottaa vaan että kestääkö köysi. onko ylhäällä ketään joka kiskois ylöspäin. vai tiputaanko pohjille asti.. jos niin käy niin sirpaleita kerätään kuukasia, ehkä jopa vuosia. koska pohjalla ei ole ketään joka ottaisi kiinni. elän päivä päivältä, tunti tunnilta, minuutti minuutilta yhä toiveikkaana siitä että joku kiskoo minua ylöspäin.