IRC-Galleria

Matka maamme pääkaupunkiin Helsinkiin alkoi herätyskellon soitolla 7.00. Herätys oli tuskainen. Olin valvonut liikaa edellisenä yönä, sekä heräilin lähes tunnin välein luullessani, että olin nukkunut pommiin. Ja kun kännykkä ajallaan soitti Mozartia oli se lentää lattialle. Onneksi hallitsin mieleni ja kännykkä toimii edelleen (tosin yhtä huonosti kuin aikaisemminkin). Ei ole yhtä aamu, jolloin minulla ei olisi kiire ja etten olisi vaarassa myöhästyä paikkurista. Tämäkään aamu ei tuottanut pettymystä. Paikkuriin sain juosta tukka hulmuten, ja ehdin kuin ehdinkin paikalle papan seuraan ennen kuin bussi kurvasi pysäkille.


Salon keskustaan päästyäni oli minulla vielä hetki aikaa käydä kaupassa ja ostaa Sannalle ja minulle juotavaa (vettä) ja banaanilastuja evääksi junamatkalle. Sitten sainkin kiiruhtaa taas jo junaasemalle. Kiiruhtaminen oli tosin turhaa sillä juna (ja myös Sanna, joka oli junan sisällä) oli myöhässä 10 minuuttia. Ulkona myös tuuli niin, että palelin junaa odotellessa ja niin että hameen helma nousi. Junan vihdoin tullessa huomasin todellisen ongelman. Juna oli pahoin vanhentunut ja sen kulku oli ongelmallista. Onneksi seura korvaa laadun, niin kuin sanotaan, kait. Ja siksi kiipesinkin junan vaunuun 2 paikalle 18 Sannan viereen. Meno matka sujui nopeasti ja kivuttomasti (vaikka istuimmekin väärinpäin menosuuntaan nähden) kuulumisia vaihdellen. Epäilimme muutaman kerran jopa perille pääsyä, juna ei vaikuttanut niin kovin luotettavalta kolinasta ja vauhdista päätellen. Helsinkiin kuitenkin saavuttiin tosin 15 minuuttia aikataulusta myöhässä.


Tästä alkoi kunnon shoppailu ja juoksu kaupasta toiseen. Ensimmäinen hyökkäyksen kohteemme oli Forum. Kaikkea ihanaa löytyi, mutta ei mitään päälle pantavaa yo-juhliin. Sanna onneksi löysi ihanan paidan, kaksi hametta sekä koruja. Etsintä siis jatkui. Ennen sitä piti totta kai käydä haukkaamassa pikku purtavaa. Forumissa oli ensinnäkin erittäin paskat ruokailupaikka valikoimat, joten haimme ruoat eripaikoista. Sanna söi terveellistä kasvisruokaa, kun minä puolestani tyydyin paskaan eli Mäkkärin rasvamoskaan, joka tosin oli minulle pettymys. En ymmärrä miten joku voi syödä sitä. Oli varmaan ensimmäinen kertani mäkkärissä, kun syön siellä jotain ja varmasti myös viimeinen. Ennen ruokailu tapahtui myös erittäin paska tapahtuma naisten vessassa. Ensinnäkin etsimme vessaa kauan ja kun vihdoin löysimme sen ja luulimme pääsevämme livistämään sisään ilman 1 € maksua kunnes, vitun paska (anteeksi kielen käyttöni) suutari pysäytti meidät ja sanoi että jokaisen täytyy maksaa ja veloitti meiltä maksun. Vannoin hakkaavani hänet tultuani vessasta, mutta tyydyin murhaavaan katseeseen.


Seuraava kohde oli Kamppi. Odotin ainakin sieltä löytäväni hameen juhliini. Pian huomasimmekin, ettei paikassa ole mitään meitä kiinnostavaa. Yksi marimekon hame oli tosin kiinnostava, mutta kiinnostus lopahti nopeasti, kun näin hintalapun. Kampissa oli tarve taas vessaan ja niin me lähdimme taas etsimään sitä. Vessa löytyi alimmasta kerroksesta epäilyttävän kebab paikan vierestä. Ja kuinkas ollakaan maksuna oli taas 1€. Sopivaa rahaa meiltä ei löytynyt, joten menin jonottamaan kebab paikkaan saadakseni rikottua 2 eurosen. Jonotus kesti lähes 5 minuuttia. Palvelu oli suoraan sanottuna paskaa. Palatessani vessan ovelle, missä Sanna odotti minua, huomasin jonkun ämmän, joka selvästi yritti siivellä vessaan sisään. Minulla oli niin kiire vessaan, etten ehtinyt kuunnella Sannan asiaa naisesta ja samassa nainen jo ampaisi sisään miedän rahalla. Paska siivellä elijä! Pestessämme käsiä tämä samainen ämmä alkoi kysellä mistä tulemme ja mitä Helsingissä teemme. Lähtiessämme hän vielä huikkasi, että Jumalan siunausta ja Jeesus kuulee rukouksemme. Vastasin Salessa opitulla tavalla, että kiitos hei. Sitten ulos Kampista.


Kauppojen kiertely ei tosin loppunut vaan jatkui armottomaan tahtiin. Vihdoin useiden liikkeiden jälkeen Aleksi 13 löytyi sopivia hame ehdokkaita. Myös rankkien sovittelukokemuksien ja vetoketjujen kanssa tappeluiden jälkeen hame löytyi. Yo-lakkikin oli kokeilussa, mutta sen rumuus esti minua estämästä sitä. Shoppaillessa tulee jano ja niin meidän olikin poikettava pikku kahvi kupposille (tosin kumpikaan ei juonut kahvia). Menimme nimensä veroiseen Cafe Ursulaan (5krs.), jossa tarjoilijoilla ja myyjillä oli ongelmia puheen suhteen, mutta siitäkin selviydyttiin. Vanhoja muistoja vaihdetiin ei-light-juotavien ääressä. Kengät vielä asustani puuttuivat joten niiden etsintä jatkui vielä. Yhdet sopivat löytyivätkin parin kenkäliikkeen jälkeen.


Kun kaikki välttämätön oli hankittu oli vuorossa vapaata shoppailua. Mitään suuria ostoksia ei enää tehty vaan pää-asiassa kiersimme väsyneinä jalkoja perässä raahaten pitkin katuja. Lopulta päätimme antaa väsymykselle periksi ja lähteä rautatieaseman suuntaan. Matka sujui huonosti, palellen ja värjötellen tuulessa. Rautatieasemalla huomasimme seuraavan junan lähtevn kolmen minuutin päästä ja sitä seuraavan tunnin ja kolmen minuutin päästä. Päätimme mennä viimeiseen. Evästä oli tietysti ostettava matkalle, ja niin ostin ristikkolehden ja CC. Seuraavasta pikku kaupasta ostin juotavaa sekä arpoja ja pari kick patukkaa. Sanna osti myös "pikku" pullon juotavaa. Olimme kyllästyneitä seisomiseen, joten aloimme etsiä istuma paikkoja. Eikä niitä tahtonut löytyä. Ravintolassa oli sentään tilaa ja sinne suuntasimmekin. Ovella tuli vastaan vihainen myyjä alkaen heti valittaa omista eväistä viitaten pulloihin, jotka olivat käsissämme. Vakuutimme aikovamme ostaakin jotain. Niin oli taas pakko kuluttaa rahaa turhaan mehujäähän (ja Sannan teehen). Kamera tuli myös esiin Sannan repusta ja niin Essistä ja mehujäästä on yhteiskuva.


Junalipuja varatessa törmäsimme jonoon. Siihen olimme törmänneet kaikkialla. Palvelu ei pelaa ja kaikki on hidasta. ÄRSYTTÄVÄÄ. Pian oli kuitenkin meidän vuoromme. Sanna tuli jälkeeni ja häneltä kysyttiin haluisimmeko vierekkäin istumaan, ja jos haluisimme niin viereisiä paikkoja oli junassa tarjolla erittäin vähän. Ihana yllätys meille kuitenkin oli, että pääsimme eläinvaunuun. Sopii parhaiten meille. Meno siellä oli kyllä kieltämättä aika eläimellistä, vaikkei siellä ainutta eläintä ollutkaan. Kotimatka sujui nopeasti, ristikoita täytellen, valokuvia ottaen, lehteä lukien, edessä istuvaa naista häiriköiden ja kaikkia muuten vaan ärsyttäen. Salo saapui pian näköpiiriin ja oli aika jättää hyvästit. Junasta ulos astuessa oli yhtä kylmä kuin aamulla sinne mennessäkin. Lisänä oli vielä kaikki ostoskassit. Kotiin kuitenkin selvittiin ilman pahempia traumoja ja hengissä ollaan.