En voi katsoa tota koiraa ilman että kyyneleet nousee silmiin. Se on niin kaunis, kun se katsoo mua niillä ruskeilla rakkautta täynnä olevilla silmillään. Aina kun nään sen, tajuan, että se on se mitä rakastan kaikkein eniten.
Se on niin rauhallinen. Ihan kuin se olisi ollut täällä aina. Ihan kuin tämä olisi sen koti. Ehkä tämä onkin sen koti, kun täällä on ne jotka rakastaa ja tarvitsee sitä eniten maailmassa. Se on niin kaunis koira, sen turkki on maailman ihanin. Melkein unohdin miten ihanaa siihen on upottaa kasvot.
Maailma on epäreilu. Kun se erottaa meidät.
Ja minä olen tyhmä. Kun en tappele meidän puolesta.
En silti osaa lopettaa haaveilemasta.
Uusimmat blogimerkinnät
- olisipa helppoa puhua 27.05.
- i miss you 05.05.
- Luoja 05.05.
- haista 28.03.
- väsyttää niin 09.08.
- ajatus 07.07.
- ärsyttävää 01.07.
- ei minnuu kukkaa saa 10.05.
- [Ei aihetta] 01.05.
- mitä 09.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (4)
- ▶ 2011 (6)
-
▼
2010 (213)
- ▶ joulukuu 2010 (4)
- ▶ marraskuu 2010 (9)
- ▶ lokakuu 2010 (5)
- ▶ syyskuu 2010 (4)
- ▶ elokuu 2010 (16)
- ▶ heinäkuu 2010 (26)
- ▶ kesäkuu 2010 (25)
- ▶ toukokuu 2010 (12)
- ▶ huhtikuu 2010 (16)
- ▶ maaliskuu 2010 (35)
- ▶ helmikuu 2010 (40)
- ▶ tammikuu 2010 (21)
- ▶ 2009 (222)
- ▶ 2008 (82)
- ▶ 2007 (26)