sinun lähelläsi
sinun vieressäsi
sinua katsoessani
sinun seurassasi
ja sinun
sinunkin...
Kadehdin. Sinun ulkonäköäsi. Sinun itsevarmuuttasi. Sinun taitoa rakentaa kaikista asioista kauniita sanaryhmiä. Sinun lahjojasi. Kaikkea mikä liikkuu. Ja sitten inhotan itseäni. Haluan omaan kuoreeni, pieneen huoneeseeni, jonka katto on korkealla kuin taivas.
Vain töissä minä olen aurinko. Tai ainakin valoisa. Mutta sekään valo ei ole omaani. Se on valoa, jota lainaan Laurilta, Roosalta, Onnilta, Viiviltä, Mintulta, Jasminilta, Martalta... niiltä kaikilta, joiden maailma on vielä puhdas.
