IRC-Galleria

Voi näiden vanhojen kuvien riemua<3

Söpö,vai mitä?

Hieno kuva, Niiloman<3
Ikävä tuota tappia...

En saa sinne mitään mitä tahtoisin.

Ahdistaa muuttaa taloon, jossa on revityt tapetit. Haluan kunnolliset seinät.

Haluan futonin jos en saa kerrossänkyä.

Haluan peilin.

Haluan työpöydän.

Haluan jonkun pikkulipaston/kaapin.

Haluan banaaniverhoihin sopivia kalusteita.

Haluaisin lomalla olla lomalla. Luulin että stressimahakipu hellittäisi edes kesällä. Turha toivoakaan.

Se on pieni ja likainen, mutta sieltä pääsee kätevästi pyörällä Yyteriin.

Haluan sinne kunnon sängyn ja se ahdistaa kun/jos en saa.

Vihaan sitä kun en tiedä varmaksi mitään.

En myuisttanut et noi on niiin ihania <3

onneksi tehdaaään kakkososia.

Ha-ha-ha-haharuma, makeinen tuo mainio.

SERIZAWA! rocks.

TOOOOOOOKIOOOOOOOOOOOOO <2

MIKAMI KYODAI<3

IIIIIZAAKIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

TSUTSUMOTO!

TokajiKirishimaKawanishiGenji

FLY!

Olin siellä vaan viikonlopun, mutta ilman tietokoneita ja muita päivät tuntuu paljon pidemmiltä ja aika kulkee hitaammin. Kerrankin tuntui siltä, ettei aikani lopu kesken. Ihan kuin siellä ei olisi ollut aikaa ollenkaan. Ympäristö oli rauhallinen, kiinnostava ja kaunis ja siellä oli kiva tehdä hommia. En hermoillut enkä ärsyyntynyt kertaakaan. Pakko sanoa, että voin siellä paljon paremmin kuin kotona (tällä hetkeellä iskän luona on muutenkin paljon kivempaa kuin kotona. Siellä saan olla lapsi eikä lapsen harteille kasata liikaa aikuisten huolia.)

Tänään kotiin päästessäni alkoi vastakipu lähes samantien. Muutosta puhuminen on stressaavaa. Mr M:n olemassa olo on stressaavaa.

Iskän mökin nimeksi tuli Annan Torppa (jonkun vanhan asukkaan mukaan) ja vintiltä löytyi kasoittain aitoja retrovaatteita. Sain yhden kukkamekon ja se on NIIN söötti. Naapurissa siellä asuu sekarotuinen kolmiokorva, joka on tosi ihana. Paljon ihananpi kuin Jitterbob Don't lie to me.

Ihan sama mihin ratkaisuun tässä päädytään, mutta minä en halua eroon Reimasta. Se on ainoa joka oikeasti tuntuu ymmärtävän minua ja ainoa jolla on minulle väliä. Koti ilman Reimaa ei voi tuntua kodilta. En osaa kuvitella sellaista enää.

Se Pihlajan asunto näytti silti ihan kivalta.

Reima(taros) söi tänään neljä metsämansikkaa ja superpennut Sysitaros, Ninotaros ja Nuutaros läträä kaikki juomavedet lattioille.

Haluaisin tällaisenkinuaisin tällaisenkin...
Vauvashoon<3

Haluaisin pitää ne kaikki itselläni.
Maailmaani murtautudaan!