Olin siellä vaan viikonlopun, mutta ilman tietokoneita ja muita päivät tuntuu paljon pidemmiltä ja aika kulkee hitaammin. Kerrankin tuntui siltä, ettei aikani lopu kesken. Ihan kuin siellä ei olisi ollut aikaa ollenkaan. Ympäristö oli rauhallinen, kiinnostava ja kaunis ja siellä oli kiva tehdä hommia. En hermoillut enkä ärsyyntynyt kertaakaan. Pakko sanoa, että voin siellä paljon paremmin kuin kotona (tällä hetkeellä iskän luona on muutenkin paljon kivempaa kuin kotona. Siellä saan olla lapsi eikä lapsen harteille kasata liikaa aikuisten huolia.)
Tänään kotiin päästessäni alkoi vastakipu lähes samantien. Muutosta puhuminen on stressaavaa. Mr M:n olemassa olo on stressaavaa.
Iskän mökin nimeksi tuli Annan Torppa (jonkun vanhan asukkaan mukaan) ja vintiltä löytyi kasoittain aitoja retrovaatteita. Sain yhden kukkamekon ja se on NIIN söötti. Naapurissa siellä asuu sekarotuinen kolmiokorva, joka on tosi ihana. Paljon ihananpi kuin Jitterbob Don't lie to me.