En voi katsoa tota koiraa ilman että kyyneleet nousee silmiin. Se on niin kaunis, kun se katsoo mua niillä ruskeilla rakkautta täynnä olevilla silmillään. Aina kun nään sen, tajuan, että se on se mitä rakastan kaikkein eniten.
Se on niin rauhallinen. Ihan kuin se olisi ollut täällä aina. Ihan kuin tämä olisi sen koti. Ehkä tämä onkin sen koti, kun täällä on ne jotka rakastaa ja tarvitsee sitä eniten maailmassa. Se on niin kaunis koira, sen turkki on maailman ihanin. Melkein unohdin miten ihanaa siihen on upottaa kasvot.
Maailma on epäreilu. Kun se erottaa meidät.
Ja minä olen tyhmä. Kun en tappele meidän puolesta.
En silti osaa lopettaa haaveilemasta.