Rakastin sinua. Rakastan sinua. En tiedä kumpi on oikeampi aikamuoto. Rakastan sinua yhä, mutta et voi enää kuulla sitä. Kuulitko sinä sitä koskaan? Sanoinko sitä koskaan?
Itkettää, kun ajattelen sinua.
Itkettää asua junaradan varrella. Niiden äänet muistuttavat sinusta. Pelkään junarataa. Sattuu seisoa tasoristeyksessä ja katsoa ohi kiitävää junaa. Sattuu ajatella mitä mielessäsi ja sydämessäsi oli silloin.
Minä muistan sinut nauravana ja hauskana. Et näyttänyt meille muuta. Ymmärrän. En enää edes voi muuta. Rakastan.
Pelkäsin, että unohdan sinun karheat poskesi ja vahvat kätesi. Pelkäsin, että unohdan tuoksusi. Pakko sulkea silmät, jotta muistan sinut taas. Yhtenä päivänä halasin isää. Ja se tuoksui sinulta.
Kyyneleet on kuumia ja kuivattaa posket. Muistan nenäliinasi, johon aina pyyhit itkuiset kasvoni. Silloin en pitänyt siitä. Nyt voisin antaa mitä vain, jos nyt saisin sinun nenäliinasi.
Luulin päässeeni sinusta yli. Mutta tuntuu, että kyyneeleet vain lisääntyy. Tunnen syyllisyyttä siitä, että itken vieläkin. Tuntuu kuin minulla ei olisi enää lupaa itkeä.
Valkoinen lakki tuntuisi paljon hienommalta, jos sinäkin näkisit sen. Muistan, miten ala-asteella ollessani nauroit huonolle englannin numerolleni. Se antoi minulle potkua nostamaan sen ysiin. Olisitpa ollut yhä nauramassa minulle.
Karhun halisi olisi ollut paras lahja kaikista.
